M E T S Ä S T Y S T A R I N A T

TARINAN NIMIKIRJOITTAJAKIRJOITETTU
METSÄKAURIIN YLIAJOUnto 15.1.2022
EI OLE JÄNIS LIIKKUNUKullervo 31.1.2022
TARINA 3Kuka? 30.1.2022
*** Klikkaa tarinan nimeä ***
Palaa Pääsivulle


METSÄKAURIIN YLIAJO
Olin joulukuussa 2021 liikkeellä Nurmijärvellä, mikä on heti Espoosta seuraava kunta koilliseen päin. Oli iltamyöhä ja varsin pimeää. Tievaloja oli paikoitellen. Ajelin jäisellä tiellä vain noin 70 km/h, kun oli huono näkyvyys. Yhdessä kohtaa ihmettelin, miksi vastaantulevat autot vilkuttivat valoja. Edessä seisoi auto tien sivussa. Liian myöhään huomasin, että jotakin oli ajoradalla. Juuri ennen törmäystä näin eläimen, jonka pää ja pienet sarvet olivat koholla. Kuului paukahdus. Pysähdyin pian ja lähdin selvittämään edessä olevan automiehen kanssa tilannetta. Kumma, että mies ei sitä ennen tehnyt mitään eläimen siirtämiseksi. Kävelimme eläimen luokse, jossa mies sanoi ajaneensa peuran päälle. Ensimmäistä oli onnistunut väistämään, mutta toinen osui puskuriin. Totesin hänelle, että kyseessä oli metsäkauris. Mies kysyi, että mitä pitäisi tehdä. Kauriita on silläkin seudulla vähintään satoja, eri asia ovat valkohäntäpeurat, jotka isompina aiheuttavat suuret vahingot autolle. Miehen autolla oli auton nokasta lähtenyt vain joitakin säleitä. Vedin elukan tien sivuun ja mies jäi miettimään asiaa raadon luokse. Lähdin katsomaan oman auton puskuria. Siinä näkyi vain vähän verta eikä muuta vahinkoa. Paukahdus syntyi varmaan sarvien osumasta. Kauris makasi kyljellään niin, että se mahtui aika hyvin pakettiauton alle. Korkeintaan taka-akseli, jonka kohdalla maavara on pienin, saattoi hieman mankeloida sitä, mutta se on lujaa tekoa. Täällä Etelä-Suomessa hirvieläimet, varsinkin metsäkauriit ja valkohäntäpeurat, joita on tosi paljon, ovat syksyisin todellinen riesa autoilijoille. Sen jälkeen olen ajellut metsäalueella pimeällä aika hiljakseen ja tarkkana.
Unto

EI OLE JÄNIS LIIKKUNU
Tosi hyvä jäniskeli, uusi lumi ja pakkasta -2 astetta, mutta en lähtenyt silti pyyntiin, koska ei ollut niin sanottavasti jäniksen tarvetta. Mutta mieltä poltti, että kävisinkös jostakin katsomassa pupujussia. Mutta siinä kotona ollessa tuntui, että mitäs minä lähden tuonne, kun ei ole tarve saada jänistä. Niinpä sitten kulutin aikaa kotona emännän seurassa. Mutta emännän isä oli kiertänyt roskahaassa jäniksiä hakemassa ja tuli meille käymään. Totesi, että ei ole jänis liikkunut, että onko vähän vai eivätkö ole tohtinu liikkua, kun on satanu uutta lunta. Sitä oli kaikkiaan n. 20 senttiä. Siinä sitten näitä kommentteja kuunnellessa mielessäni totesin, että ei kaikille metsä näytä saalista ja pitää olla kovempi uskonen, jos metsä antaa, joten kun oli kahvit juotu ja appi lähti, niin päätin, että ei pidä paikkaansa, etteikö jänes ole liikkunu. Joten päätin laittaa metsästyskamppeet päälle ja käydä katsomassa, etteikö muka jänes ole liikkunu. Niinpä lähdin kotoa sinne, missä appi kertoi kiertäneen, että hän kävelin Pöntiöstä Roskahakaan ja kiersi sen kuusentaimikon. Niin lähdin kotoa jalkaisin Pöntiö-Roskahaka-linjalle, misä tulen apen jäljille. Sinne oli nevaa noin 800 m matkaa kotoa, joten ei kovin pitkä, vaikka neva oli pehmeä. Ei ollut jäätyny ennen kuin lumi tuli, mutta ei haitannut liikkumista. No, kun saavuin appi-isän jäljille, niin totesin, että katotaan, kummalla on kovempi usko. Minä seuraan jälkes ja ammun jäneksen, ettei yläkerran isäntä näytä kaikille saaliitaan. Niin lähdin seuraamaan jälkiä hiljakseen, koska kiirettä ei ollut siinä. Kävellessä tuumasin, ettei se Luoja todella anna kaikille saalista, että pitää olla oikea usko ja asenne, jos jotakin aikoo saada. Siinä sitten seurasin jälkiä ja tulin nevalta kuusimetsään, jota sanotaan Roskahaaksi. Siinä on linja ja traktorilla ajettava väylä, jota oli appikin kävellyt, joten ei kun mennään jälkeä. Siinä jatkoin matkaa ja totesin, ettei vielä näkynyt tällä kohden sadan metrin matkalla jänön jälkiä. Menin vielä sata metriä, niin totesin, että mitkäs tuossa on. Selvät jäniksen jäljet noin 5 metrin päässä näistä apen jäljistä. Siinä totesin vain, että ei muka ole jänis liikkunu, ettei pidä silti uskoa kaikkia puheita. Pitää käyttää omaa päätä ja uskoa. Siinä tein oman ratkaisun, että miten lähden muita seuraamaan. Siinä päättelin, että ei voi olla kaukana, koska lumi on todella metsästäjän puolella: jälki näkyy selvästi, että pystyy vähän etäämmältäkin seurata jälkeä, ei tarvi kävellä jäljillä. Niin sitten haulikko ampumavalmiina lähden kävelemään jälkien sivussa noin viiden metrin päässä jäljistä ja samalla tarkkailen jälkiä. Siitä kun lähdin, en päässyt kuin noin 20 metriä, niin jänis pomppasi kuusen alta ja lähti poispäin. Siinä varmistin pois päältä ja heittolaukaus jänekseen, joka oli juoksunsa juossut. Jänes kaatui ja totesin, että vai ei ole muka jänes liikkunu. Mikäs tämä sitten on. Tähän kaikkeen kului, kun lähdin kotoa, aikaa vajaa tunti, niin olin saaliin omistaja ja yhtä kokemusta rikkaampi, ja Luojan kanssa sinut näytti voimansa.
Kullervo

OTSIKKO 3
Teksti 3

N. N.