M E T S Ä S T Y S T A R I N A T

TARINAN NIMIKIRJOITTAJAKIRJOITETTU
METSÄKAURIIN YLIAJOUnto 15.1.2022
EI OLE JÄNIS LIIKKUNUKullervo 31.1.2022
HIRVIJAHDISSAHannu von S. 27.6.2022
*** Klikkaa tarinan nimeä ***
Palaa Pääsivulle


METSÄKAURIIN YLIAJO
Olin joulukuussa 2021 liikkeellä Nurmijärvellä, mikä on heti Espoosta seuraava kunta koilliseen päin. Oli iltamyöhä ja varsin pimeää. Tievaloja oli paikoitellen. Ajelin jäisellä tiellä vain noin 70 km/h, kun oli huono näkyvyys. Yhdessä kohtaa ihmettelin, miksi vastaantulevat autot vilkuttivat valoja. Edessä seisoi auto tien sivussa. Liian myöhään huomasin, että jotakin oli ajoradalla. Juuri ennen törmäystä näin eläimen, jonka pää ja pienet sarvet olivat koholla. Kuului paukahdus. Pysähdyin pian ja lähdin selvittämään edessä olevan automiehen kanssa tilannetta. Kumma, että mies ei sitä ennen tehnyt mitään eläimen siirtämiseksi. Kävelimme eläimen luokse, jossa mies sanoi ajaneensa peuran päälle. Ensimmäistä oli onnistunut väistämään, mutta toinen osui puskuriin. Totesin hänelle, että kyseessä oli metsäkauris. Mies kysyi, että mitä pitäisi tehdä. Kauriita on silläkin seudulla vähintään satoja, eri asia ovat valkohäntäpeurat, jotka isompina aiheuttavat suuret vahingot autolle. Miehen autolla oli auton nokasta lähtenyt vain joitakin säleitä. Vedin elukan tien sivuun ja mies jäi miettimään asiaa raadon luokse. Lähdin katsomaan oman auton puskuria. Siinä näkyi vain vähän verta eikä muuta vahinkoa. Paukahdus syntyi varmaan sarvien osumasta. Kauris makasi kyljellään niin, että se mahtui aika hyvin pakettiauton alle. Korkeintaan taka-akseli, jonka kohdalla maavara on pienin, saattoi hieman mankeloida sitä, mutta se on lujaa tekoa. Täällä Etelä-Suomessa hirvieläimet, varsinkin metsäkauriit ja valkohäntäpeurat, joita on tosi paljon, ovat syksyisin todellinen riesa autoilijoille. Sen jälkeen olen ajellut metsäalueella pimeällä aika hiljakseen ja tarkkana.
Unto

EI OLE JÄNIS LIIKKUNU
Tosi hyvä jäniskeli, uusi lumi ja pakkasta -2 astetta, mutta en lähtenyt silti pyyntiin, koska ei ollut niin sanottavasti jäniksen tarvetta. Mutta mieltä poltti, että kävisinkös jostakin katsomassa pupujussia. Mutta siinä kotona ollessa tuntui, että mitäs minä lähden tuonne, kun ei ole tarve saada jänistä. Niinpä sitten kulutin aikaa kotona emännän seurassa. Mutta emännän isä oli kiertänyt roskahaassa jäniksiä hakemassa ja tuli meille käymään. Totesi, että ei ole jänis liikkunut, että onko vähän vai eivätkö ole tohtinu liikkua, kun on satanu uutta lunta. Sitä oli kaikkiaan n. 20 senttiä. Siinä sitten näitä kommentteja kuunnellessa mielessäni totesin, että ei kaikille metsä näytä saalista ja pitää olla kovempi uskonen, jos metsä antaa, joten kun oli kahvit juotu ja appi lähti, niin päätin, että ei pidä paikkaansa, etteikö jänes ole liikkunu. Joten päätin laittaa metsästyskamppeet päälle ja käydä katsomassa, etteikö muka jänes ole liikkunu. Niinpä lähdin kotoa sinne, missä appi kertoi kiertäneen, että hän kävelin Pöntiöstä Roskahakaan ja kiersi sen kuusentaimikon. Niin lähdin kotoa jalkaisin Pöntiö-Roskahaka-linjalle, misä tulen apen jäljille. Sinne oli nevaa noin 800 m matkaa kotoa, joten ei kovin pitkä, vaikka neva oli pehmeä. Ei ollut jäätyny ennen kuin lumi tuli, mutta ei haitannut liikkumista. No, kun saavuin appi-isän jäljille, niin totesin, että katotaan, kummalla on kovempi usko. Minä seuraan jälkes ja ammun jäneksen, ettei yläkerran isäntä näytä kaikille saaliitaan. Niin lähdin seuraamaan jälkiä hiljakseen, koska kiirettä ei ollut siinä. Kävellessä tuumasin, ettei se Luoja todella anna kaikille saalista, että pitää olla oikea usko ja asenne, jos jotakin aikoo saada. Siinä sitten seurasin jälkiä ja tulin nevalta kuusimetsään, jota sanotaan Roskahaaksi. Siinä on linja ja traktorilla ajettava väylä, jota oli appikin kävellyt, joten ei kun mennään jälkeä. Siinä jatkoin matkaa ja totesin, ettei vielä näkynyt tällä kohden sadan metrin matkalla jänön jälkiä. Menin vielä sata metriä, niin totesin, että mitkäs tuossa on. Selvät jäniksen jäljet noin 5 metrin päässä näistä apen jäljistä. Siinä totesin vain, että ei muka ole jänis liikkunu, ettei pidä silti uskoa kaikkia puheita. Pitää käyttää omaa päätä ja uskoa. Siinä tein oman ratkaisun, että miten lähden muita seuraamaan. Siinä päättelin, että ei voi olla kaukana, koska lumi on todella metsästäjän puolella: jälki näkyy selvästi, että pystyy vähän etäämmältäkin seurata jälkeä, ei tarvi kävellä jäljillä. Niin sitten haulikko ampumavalmiina lähden kävelemään jälkien sivussa noin viiden metrin päässä jäljistä ja samalla tarkkailen jälkiä. Siitä kun lähdin, en päässyt kuin noin 20 metriä, niin jänis pomppasi kuusen alta ja lähti poispäin. Siinä varmistin pois päältä ja heittolaukaus jänekseen, joka oli juoksunsa juossut. Jänes kaatui ja totesin, että vai ei ole muka jänes liikkunu. Mikäs tämä sitten on. Tähän kaikkeen kului, kun lähdin kotoa, aikaa vajaa tunti, niin olin saaliin omistaja ja yhtä kokemusta rikkaampi, ja Luojan kanssa sinut näytti voimansa.
Kullervo

HIRVIJAHDISSA
Se oli taas tulossa yksi syksyinen viikonloppu. Sää oli perinteinen , syksyisen raaka. Tuuli ja räntäsade huolehtivat huonosti nukutusta yöstä , kääntyillen ja kähmien tyynyjä korville kiskoen , kuitenkin kuunnellen sateen surullista rummutusta . No aamu valkenee ja harrastukset odottavat . Hirvimetsälle miehen mieli . Aaamuvarhaisella auringon kanssa noustiin , kaippa aurinkokin heräsi , vaikkei sitä tänään näkynytkään . Olihan sitä näihin metsälle lähtö rutiineihin tottunut vuosien varrella . Seuramme metsästys oli alkuvaiheissa ,elikkä helppo aloittaaa , ei tarkasti valittua kohdetta . Hirvisonnia ,vasoja ja vasatonta emää metsästetään . No niin aamu puuro oli aamusella heitetty naamariin . Teetä juoksupojaksi ja sittenpä tarkistetaan , että eväät käristemakkaroineen on mukana . Siinä tärkeysjärjestys . Vieläpä Termospulloon kuuma vesi , teepussi ja murukahvi onkin jo repussa , minun pravuurini lähtee mukaan . Jaa mitäs vielä , VHF puhelin on ollut latauksessa koko yön . Lämmintä vaatetta varallekin syksyn tuuliin ja luonnon tuiverruksiin . Oranssi lakki , ei sitä vanhaa hyvin palvellutta punaista enään ,vaikkei sitä olekaan hennonut heittää pois . Se oli palvellut vuosia , ajan patina siinä näkyi ,monen nuotion savut haistelleena. Suolla saalista suolistaessa nevaojissa rypeneenä, alkoi olla jo mustan harmaa . Tuntui kuin se katsoisi minua ja haluaisi lähteä matkaan. Ääneen tokaisi , lähetään sitten toiste lintumetsälle. Ase on pussissa Tikka m55 308 win ,lipas taskuun . Panoksia muutama varalle. Puukkoja ainakin kaksi , toinenhan jää kaatopaikalle , tai unohtuu nuotiolle. Mitäs vielä ? Auto on kait tankattu ? Viime yö huonosti nukuttuna , vai vanhuusko se tekee vähän hajamieliseksi , sitä ajan patinaa :) REPPU ? mitäs sielä nyt olikaan ? Käristemakkarat ja sinappi, ne tärkeimmät . No tulikohan se puukko, toinen pitäis olla valmiina repussa. Kuiva varapaita. Aika juoksee aamulla, kuin sprintteriurheilija. Jokin vaivaa , tulikohan kaikki tarpeellinen mukaan? Niin kuin kaikki ei ois matkassa ? Se hemmetin peltikatto rymisteli koko yön , muistuttaen syksyn tulosta. Katon syy , jos jotain jää. Ja vanhan miehen yölliset vessavierailut tekevät aamut hajamieliseksi . Eiköhän tässä tärkeimmät . Polttopuutkin valmiina vanhassa uskollisessa Volvossa varttomassa nuotion tekoa varten. Sielähän se ”mustulaisten tanssikirveskin” Tuo vanha farmari on kuin luotettava uskollinen koira, joka odottelee pihassa. Häntä vaan ei sillä heilu :) Nyt sitä lähtöjahkailua, reppu takapenkillä, ase peräkontissa. Aamun aika rientää, mihin sillä ajalla onkaan aamuisin niin hemmetinmoinen kiirus ? Myöhästynkö aloituksesta, no kaverit saa nälviä: Oliko krapula, mitä mies makaa puoleenpäivään? Leikkimielellähän siellä Impivaaran kämpässä vitsaillaan . Meillä on tapana sanoa, et pikku pottuilu on vielä kehumista. Olikohan muovipussi mukana, jos sattuis saamaan vasan maksaa taikka sydämen kaadolta mukaan ? Nyt se on jo lähdettävä . Kello on jo yli kahdeksan. Katsoppas, sade lakkas, nostattaa kummasti fiilistä. Kämppää kohti ajellessa joku mieltä kaivertelee. Kompassi ? Ei se niin välttämätön tutuilla tantereilla. Vaikka onhan sielläkin joskus pyörähtänyt harhaan. Oranssi hattukin on näköjään vänkärin penkillä ja takakontissa kait toinen, jos joku hajamielinen, tai hätäinen on unohtanut omansa, voipi lainata. Koiran kiinniottonarukin tuntuu taskussa . Joku vaivaa ??? Hiphuraa! Ehdinpä ajoissa käskynjakoon. Tästähän se hieno metsästyspäivä alkakoon . Käskynjako alkaa Impivaaran metsästysmajassame. Johtaja huutelee kaverit kokoon, pihalla on kertynyt pikku porukoita, joissa vitsaillaan, muistellaan viimevuotta ja kerrotaan hirvien ja peurojen viimeisimpiä havaintoja . No niin :” porukka kashan ja kuunnelkaa” Osittain ukkoontunut hirviporukkamme ajanpatinaa todistaa se, kun aloitamme taasen muistaen edesmennyttä toveriamme pitämällä minuutin pituisen hiljaisen hetken. Johtaja lukee turvallisuuohjeet ja jaetaan samat myös kirjallisena. Koirien sijainti on saatu koiramiehiltä. Lainekankhaasa on hyvä haukku Jeppekoiralla. Porukka on jaettu kolmeen ryhmään, joissa kaikissa on oma ryhmänjohtaja. Hän tarkentaa passipaikat ja ampumasektorit. Itsehän voi tietyissä paikoissa liikkua sivusuunnassa, ryhmyrin kanssa oltiin perinteisen todennäköisellä hirvien kulkureitillä. Ja eipä tarvinnut kauakaan odotella, kun alkoi haukku lähestyä ja eikun suoraan minua kohti. Eipä sitten aloitetakaan koleaa ,mutta kauniiksi muttunutta syksyaamua teen juonnilla. Lähestyy, lähestyy. Koirames ilmoittaa radiolla, et nyt Kaken ryhmä hiljaa. Meidän porukan reilut koiramiehet saisivat ammuttua suunnilleen kaikki meidän lupahirvet, mutta kaverihenki on kova ja passimiehille annetaan madollisuus. Rapinaa kuulu. Nostan aseen repun nojalta, lipas kiinni. Lataus ja varmistus. Nyt en tiennyt itkeäkkö, vai nauraa …. LUKKO ,missä on mun aseen lukko ? 100 Metriä, joku liikkuu minua kohti. Enpä kehtaa murjaista radioon, et hei, mulla ei ole asetta jolla ampua. Alan liikkua ja pitää pientä ääntä , ettei hirvi pääse minun kohdalta passiketjun läpi . Kake kuiskaa VHF,ään, Hannu näetkö komea sarvipää kohta sinun edessä . Ole nyt siellä hiljaa. Samalla näen isoruhoisen sonnin, neljä piikkiä, mutta iso, tosi iso. Nyt ei auta kuin kävellä kohti hirveä, joka havaitsee minut ja kääntyy toisaalle. Hemmettiäkö siellä mesoat, nyt se kaikkoaa kuuluu luurista. No pysyy passin sisällä. Johtaja ilmoittaa: pitäkää passipaikkanne, ykkösryhmä siirtyy kärrytielle. Haukku loppui. Tarkoittaa, et koira ja hirvi etenee aika vauhtia. No nytpä availen repun ja otan termospullon esiin ja leivät, kait ne tuli mukaan ?? Arvasin prkl et jokin vaivasi ,ettei kaikki ole mukana. No vuosien kokemus ja monen töppäyksen kovettamana hymyilin luonnolle. Mitäs luoja minusta hajamielisen teit. Teetä kuksaan ja leipää rintaan, pientä myhäilyä, kun tietää et tulee sanomista: ”ekkö sinä hemmetin AC/dc (adhd) vois edes hetken olla rauhassa”. No olinhan minä viime syksynä ihan hissukseen. Olin nukahtanut nojatessani syysauringon viime säteiden lämmitämän kiven kylkeen :) Siitäpä oli viiden hirven lauma löntystellyt viiden metrin päästä ohitseni. Harrastushan tämä, ei se niin vakavaa ole. Onhan mulla jo parit komeat sarvet kotisaunan ja tuvan seinällä. Eväät maistuu luonnossa tosi makealta, niin hyvältä, et kun kuulin kiväärin kumahtavan kilometrin päässä. Olimme saaneet joukkueena hirven. Enpä hätkähtänyt laukaukseen. Rauhallisesti kokosin kampeet ja aloin tekemään lähtöä kaadolle . Varmistin päälle, liikkuvat taakse, lipas irroita ja lataa ja laukaise turvallisesti maahan tai taivaalle. Paljon naurun hykerrystä.
Hannu von S.