ELÄMÄN SANA ARJESSA - ARTIKKELIT
ARTIKKELI AJANKOHTA
Elämä voittaa - sittenkin 7.11.2013
Joulun Lapsi 19.12.2013
Monenlaisia esikuvia 30.1.2014
On isät täällä taistelleet 13.3.2014
Kauppa vai lahja 24.4.2014
Kahdenlaista kylvöä - kahdenlaista leipää 22.5.2014
Totta puhuen 19.6.2014
Elämän pallokentällä 17.7.2014
Ora et labora - Rukoile ja tee työtä 14.8.2014
Johtaja olkoon kuin palvelija 11.9.2014
Usein kysyttyjä kysymyksiä - FAQ 23.10.2014
Juhlia, kutsuja ja juhlapukuja 27.11.2014
Hän otti orjan muodon 29.1.2015
Pelkojen voittajaksi 26.3.2015
Kiitos ei ole kirosana 11.9.2014 A. Paavola
Suomessakin tapahtuu kansanmurha 21.5.2015
Luonnon kirkossa 16.7.2015
Siniristilipun suojassa 8.10.2015
Kyösti Kallion esimerkki 10.12.2015
Junalan valtakunnan kansalaisena 11.2.2016
Meitä odottaa ikuinen elämä 23.6.2016
*** Klikkaa artikkelin nimeä ***.
Palaa Pääsivulle



7.11.2013 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
ELÄMÄ VOITTAA – SITTENKIN
Jeesus herätti kuolleita jo vaeltaessaan maan päällä, Matt. 9:23-26: Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, hän sanoi: ”Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu.” Hänelle naurettiin. Mutta kun väki oli ajettu ulos, Jeesus meni sisään ja otti tyttöä kädestä, ja tyttö nousi. Tästä levisi tieto koko sille seudulle.
Jeesus lupasi ikuisen elämän sille, joka uskoo häneen, Joh. 10:25-26: Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Tämä on paljon luvattu! Jeesus oli joko huijari tai puhui totta. Me tiedämme, että hän ei ollut huijari, vaan puhui totta. Tämä jo kertoo siitä, että Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa. Tiedä siis, että olet ikuisuusolento! Ikuisuus vaan jatkuu ja jatkuu, eikä ikinä lopu.
Jokainen ihminen pelkää Kuolemaa jossain vaiheessa. Se on Paholaisen kädessä vahva ase, jolla hän rääkkää ihmispoloisia. Jeesus murskasi sen ikiaikojen käärmeen pään Golgatan ristillä ja kohtasi Kuolemankin, joka on personoitunut mahti, silmästä silmään. Hän voitti Kuoleman Isän Jumalan kuuliaisuuden kautta. Tämä kävi kaikille ilmeiseksi Jeesuksen ylösnousemuksessa. Silloin hän sai iankaikkisen taivaallisen kirkastetun ruumiin. Tällaisen hän antaa omilleen ylösnousemuksessa. Koska Jeesus elää, niin sentähden hänen omansakin saavat elää jo nyt.
Jotkut eivät ole kiinnostuneet puhumaan aiheesta nimeltä Kuolema. Se tuntuu kaukaiselta ja on helppo työntää syrjään. Toiset taasen torjuvat sen kauheana asiana ja panevat päänsä Kuolemalta pensaaseen. Kuitenkin se on joskus jokaisen edessä. Useat taasen pitävät fyysistä katoavaisuutta kaiken loppuna. Ihmiset ovat tottuneet siihen jo luonnon mallin mukaan, että katoavaisuus korjaa satoaan. Syksyllä se on nähtävissä, kun kukat ja ruoho näyttävät kuolevan. Ihmisen ruumistakin kohtaa vääjäämättä katoavaisuus. Lisäksi evoluutioteoria väittää luomakunnan syntyneen muka sattuman kautta. Sen mukaan ihminen on vain yksi biologinen eliö muiden joukossa. Mitalilla on toinenkin puoli eli kuolematon sielu, joka on Taivaasta. Ylösnousemuksessa saamme myös taivaallisen ikuisen ruumiin.
Milloin ihminen elää täysipainoista elämää tässä ajassa? Mielestäni silloin, kun masennukset, syyllisyydet ja pelot ovat poissa, osaa iloita kauniista luomakunnasta, elämänhalu, ilo, luovuus ja toimintatarmo pulppuavat sekä näkee tulevaisuuden valoisana. Tällainen elämä ei tule käskemällä itseään. Onneksi ratkaisu löytyy! Se löytyy henkilöstä nimeltä Jeesus Kristus, hänen ristiltään, ylösnousemuksestaan ja Taivaaseen korotuksestaan. Hän tekee sen, mikä meille on mahdotonta. Hän tekee meistä uusia luomuksia, jossa voitamme Kuoleman pelon ja Kuoleman. Hänessä ja hänen kanssaan tosi Elämä voittaa ja koittaa tässä ajassa ja kerran ikuisuudessa. Job, tuo mestarikärsijäkin, sai lopulta huojennuksen ja päätyi vakaumukseen, Job 19: 25: Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

Unto Pulkkinen
Kirjoittaja on Suomen Raamattuopiston vapaaehtoinen julistustyöntekijä Espoosta (ja Vetelistä).


19.12.2013 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
JOULUN LAPSI
Pian on Joulu. Joulun tärkeät henkilöt ovat joulupukki ja Jeesus – lapsi. Joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus. Hän oli tunnettu hyväntekijä.
Joulu on myös lasten juhla. Me kaikki olemme nähneet, kuinka lasten silmät loistavat ilosta saadessaan mieluisia lahjoja. He kokevat olevansa rakastettuja. Kumpa lapsille osoitettaisiin runsaasti huolenpitoa ja rakkautta muulloinkin.
Joulu on kristityille Jeesuksen, Vapahtajan, syntymäjuhla. Nykyään joku voi kysyä, että miksi reilut 2000 vuotta sitten syntynyt lapsi nyt niin tärkeä on? Jeesus, Jumalan ja Neitsyt Marian Poika, tuli maailmaan ihmiseksi vapauttamaan syntiin langenneen ihmissuvun synnin, Kuoleman ja Perkeleen vallasta. Ei ollut muuta tapaa hoitaa asia kuntoon. Synnin palkka on kuolema ja tarvittiin yksi synnitön, joka ottaa päälleen koko maailman synnin ja sen vaatiman rangaistuksen. Synti on kauhea asia, kun sen Pyhä Henki näyttää synniksi. Sen pois pesemiseen tarvittiin puhtaan ja viattoman Jumalan Pojan veriuhri, ja tarvitaan tänäkin päivänä. Risti siinsi jo tuolloin 33 vuoden päässä Golgatalla.
Jeesuksen maailmaan tuloon liittyi paljon erikoisia seikkoja. Jeesus sai alkunsa enkelin ilmoittamana Marialle, Luuk.1:35: ... ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Maria otti tämän Jumalan lahjan kiitollisena vastaan ryhtymättä vastustelemaan, että se ei sovi vielä suunnitelmiini. Hän ei ajatellut sitä, mitä siitä voisi seurata. Hän otti lahjan vastaan uskon kuuliaisuudessa. Jeesuksen isäpuoli oli hurskas Joosef, puuseppä, siis melko vaatimaton ammatti ja koti. Koti sijaitsi Galilean peräkylällä nimeltä Nasaret. Se sijaitsi vuoren rinteellä alueella, jonka koko oli noin 1,6 hehtaaria. Siellä oli noin 50 pientä rakennusta. Olisi luullut, että kyllähän Jumalan Pojan pitäisi syntyä vähintään Jerusalemissa kuninkaan linnassa. Mutta Jumalalle sopi, että Poikansa syntyi tavalliseen perheeseen. Lisäksi Maria synnytti Jeesuksen Betlehemissä tallissa. Näin Jeesus samaistui jo lapsena kansan syviin riveihin. Enkelit ilmoittivat Jeesuksen syntymästä yöllä kedon paimenille, jotka olivat sosiaalisessa arvoasteikossa varsin alhaalla. He ottivat sanoman iloiten vastaan ja menivät Betlehemiin katsomaan syntynyttä Vapahtajaa. Olisihan siellä ollut ylipappeja ja kansan vanhimpia, siis kansakunnan kermaa, joille olisi voinut ilmoittaa. Ehkä he olisivat ryhtyneet vaan saivartelemaan asialla. Kuningas Herodes sitten pani toimeen lastenmurhan Betlehemin seudulla, kun itämaan tietäjät kertoivat hänelle uuden kuninkaan syntymisestä. Hän pelkäsi asemansa puolesta. Erikoista on, että nämä kolme itämaan tietäjää, jotka olivat sen ajan huipputiedemiehiä, tulivat kunnioittamaan Jeesus-lasta.
Jeesus-lapsi, Joulun lapsi, toi mukanaan toivon siitä, että pahuuden ja vääryyden rankasti raskauttamat ihmiset tulevat pääsemään vapauteen ja Jumalan rakkaiksi lapsiksi. Jeesuksen syntymä oli tosi joululahja Jumalalta koko ihmiskunnalle!

Unto Pulkkinen, TkL, Yrittäjä
Kirjoittaja on Suomen Raamattuopiston vapaaehtoinen julistustyöntekijä Espoosta. Hän on kotoisin Vetelistä.

30.1.2014 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
MONENLAISIA ESIKUVIA
Katson TV-mainosta virvoitusuomasta. Henkilöt ovat kauniita ja solakoita ja vaatteet kauniita. Mainos ikäänkuin viestii: ”Juo sinäkin tätä, niin tulet suosituksi, katseet kääntyvät ja pääset piireihin.” Jotkut mainokset ammentavat ihmisten heikosta itsetunnosta ja alemmuuden tunteista antamatta kuitenkaan sitä, mitä ne lupaavat. Mainonta luo toteutumattomia unelmia ja seurauksena voi olla pettymys.
Avaan toiste TV:n ja siellä on menossa jokin hevi-rock konsertti. Melu on kovaa ja meno villiä. Valtava nuorisojoukko on lavan edessä ja kurkottelee lavalle päin musiikin tahdissa kädet ylhäällä ikään kuin yrittäen imeä sieltä elämänvoimaa, elämää antavaa vettä. Nuoriso janoaa elämän kokemista ja se on ymmärrettävää. Sitä ei vaan löydy maailmallisista kuivuneista ja haljenneista lähteistä. Ikävää on myös, että kyseisissä massatapahtumissa alkoholi ja huumeet löytävät helposti käyttäjänsä. Kuinka suurta tuhoa viinatrokarit ja huumediilerit saavatkaan aikaan! Jokin aika sitten TV:ssa oli lyhyt uutispätkä, jossa oli kyseessä kristillinen rap-musiikki. Heti huomasi henkisen eron maailmalliseen heavy-rockiin. Tällainen rap innosti ainakin minua heti. Kyse ei ole musiikkilajista, vaan missä hengessä ja millä sisällöllä sitä esitetään.
Nuorison idolit ovat joskus pinnallisia. Eikö nuorisolle löydy mitään parempaa? Toisaalta on sanottava, että valtaosa nuorista on hyvissä kuvioissa mukana. Löytyy monenlaisia harrastuspiirejä eri tahoilta. Mikä merkittävintä, kaikissa seurakunnissa on nuorisotyön toimintalinjat. Niissä yhdistyy usein sekä terve liikunta hyvässä seurassa että kristillinen sanoma iankaikkiseksi parhaaksi. Nuoriso etsii toisten nuorten seuraa ja se on hyvä asia. Harmi vaan, että sitä näyttää löytyvän ei aina niin toivottavista tapahtumista. Osa nuorista on vaikutteille alttiissa iässä monenlaisten saalistavien voimien uhreja.
Hyvä Nuori, sinulle on tarjolla verraton vaihtoehto Idoliksi! Jeesus Kristus tarjoaa tosiparasta! Hän välittää sinusta. Kun lähdet vaeltamaan hänen seurassaan, et tule pettymään. Hän pitää, minkä lupaa ja hän ei ikinä hylkää sinua. Vaikka koko maailma hylkäisi sinut, niin hänen seurassaan voit kokea ylenpalttista turvaa, rauhaa ja iloa. Hän on sovittanut sinun syntivelkasi ja hän on voittanut kaiken kielteisen, mitä voittaa tulee tässä maailmassa. Tätä armahdustaan ja voittoaan hän tarjoaa sinullekin ”ilman rahatta, ilman hinnatta”. Hän, joka on ristillä kuollut ja ylösnoussut Taivaisiin sanoo, Jes.55:1-3: 1Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! . . . 3Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen. Hyvä Nuori, älä epäröi tarttua tähän mahdollisuuteen. Älä välitä siitä, mitä kaverit ehkä sanovat. Kyse on sinun elämästäsi ja sinun parhaastasi. Ota Jeesus Idoliksesi. Minäkin olin kerran sinunlaisesi nuori. En tuntenut Herraa Jeesusta, mutta kolmikymppisenä onneksi kohtasin hänet. Monesti olen ajatellut, että kumpa olisin vielä nuorempana osannut lähteä Jeesuksen seuraan. Herran Jeesuksen kohtaaminen on kova juttu!

Unto Pulkkinen

13.3.2014 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
ON ISÄT TÄÄLLÄ TAISTELLEET
Otsikko löytyy virrestä 577, jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu: Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana. Lutherin virsi 170 Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan... luetaan myös Isänmaallisiin virsiin. Sitä saattokansa veisasi Helsingin rautatieasemalla, kun Paasikivi ja kumppanit lähtivät junalla Moskovaan neuvottelemaan lokakuussa 1939 ennen Talvisodan puhkeamista. Sota kuitenkin syttyi alkaen provokatiivisilla Mainilan laukauksilla rajan takaa. Neuvostojoukot vyöryivät rajan yli 30.11. aamuvarhaisella liki koko rajan pituudelta teiden suunnissa. Neuvostoliiton tavoitteena oli vallata koko Suomi. Sen piti tapahtua muutamassa viikossa. Raatteen tien 44. Divisioonalla oli mukana jopa torvisoittokunta ja shampanjat Oulussa pidettävää voitonparaatia varten. Herralla oli kuitenkin muita suunnitelmia Suomen varalle ja säilytti Suomen itsenäisenä. Varmasti sinä aikana rukoiltiin paljon, ja meillä on rukouksia kuuleva Jumala. Lotat ja kotirintaman naiset tekivät myös suuren työn puolustuksen hyväksi. Lisäksi kansa eheytyi paljolti kansalaissodan jäljiltä, jos jotakin hyvää haluaa löytää Talvisodasta.
Kuinka isämme ja isoisämme jaksoivat siinä tulihelvetissä? Mielestäni vanha sanonta: Koti, Uskonto ja Isänmaa olivat silloin arvossaan. Jokainen tiesi, että niille rakkaille kotirintamalla kävisi huonosti, jos maa vallattaisiin. Olisiko edessä ollut Baltian maiden kohtaloakin pahempi? Olisi ollut! Sen kertovat arkistojen salat. Eräs merkittävä salainen ase oli puolustavilla joukoilla. Se oli usko Jumalaan, sotilaspapisto, Jumalan ikuinen Sana ja Ehtoollisen sakramentti. Jumalan Sana ja Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri vahvistivat. Ne antoivat uskoa, voimaa ja rohkeutta puolustautua materiaalisesti ylivoimaista Pahan valtaa vastaan. Kollaallakin pidettiin kenttähartauksia vain 150 m rintamalinjan takana. Esikunnasta tuli kysymys: Kestääkö Kollaa? Komppanianpäälliköltä tuli päättäväinen vastaus: “Kyllä kestää, ellei käsketä karkuun juoksemaan”. Ja Kollaa kesti! Jos ei olisi kestänyt, niin se olisi todennäköisesti ollut koko Suomen loppu.
Neuvostojoukoilla olivat ”sotilaspappeina” politrukit eli poliittiset valistusupseerit, läpeensä ateistiset kommunistiset fanaatikot. Joukoilla oli usein ”ehtoollisviininä” vodka ennen hyökkäystä. Politrukit seurasivat hyökkäävää joukkoa sen takana Nagant-revolveri kädessä. Jos hyökkäys pysähtyi, niin niskalaukaukset pamahtelivat, näin kerrotaan.
13.3.1940 päättyi 105 päivää kestänyt Talvisota. Tänään muistellaan sitä, kuinka Suomi säilyi ihmeenomaisesti itsenäisenä. Siihen tarvittiin yli-inhimillisiä ponnistuksia, paljon rukousta ja uhrimieltä.
Jouluaatto Kollaalla 1939
Hartaus Kollaalla 150 m päässä etulinjasta Jouluaattona 1939. Pastori Antti J. Rantamaa ja taustalla komppanianpäällikkö ”Marokon kauhu” luutnantti Aarne Juutilainen. (SA-kuva)

Unto Pulkkinen

24.4.2014 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
KAUPPA VAI LAHJA
Olen joskus yllättänyt itseni ajattelemasta osapuillleen seuraavalla tavalla:”Siinä se taasen nähtiin! Niin paljon autoin siinäkin asiassa, enkä edes kiitosta ole saanut, saati sitten vastalahjaa.” Niinpä niin. Enkös vaan ollutkin näin kaupanteossa auttaessani tuttua. Kun minä pyytämättä autan, niin olenko muka oikeutettu saamaan jotain vastalahjana? Arvelen, että tällainen ajattelu on yleistä. Jollei muuta saa, niin ainakin kiitosta odottaa. Lahjan vastaanottajakin usein kokee jäävänsä kiitollisuudenvelkaan. Lahjan antaja voi joskus tehdä hyvän teon siksikin, että saisi hyväntekijän maineen. Kenties sen päälle vielä odottaa vastalahjaa, siis kaksinkertaisen palkkion: ensin arvostusta ja sitten vastapalveluksen.
Kauppa perustuu aina keskinäiseen sopimukseen. Siinä on kaksi osapuolta: suoritteen myyjä ja ostaja. Tuote on sovittu ja vastike on sovittu. Tällainen kaupanteko on selkeä ja hyväksyttävä asia. Kun antaa lahjan tai tekee palveluksen pyytämättä, niin ei voi odottaa vastiketta. Jos odottaa ja jopa ajatuksissaan vaatii, niin kyseessähän on pakkokaupankäynti. Jos siis haluamme käydä kauppaa, niin tehkäämme selväksi, että kyseessä on kauppa eikä lahja. Jos haluamme antaa lahjan, niin sanokaamme vaikka, että kyseessä on lahja. Älkäämme silloin edes ajatuksissamme odottako vastalahjaa, ei koskaan. Jos lahjan antaminen jää kaivertamaan sisintä, niin siitä kaiverruksesta on tehtävä parannus. Uskovalle parannuksenteko pitäisi olla jokapäiväistä, joten hänellä se onnistunee.
Jeesus sanoi vuorisaarnassaan tämän asian tiimoilta, Matt.6:2-4: "Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Apostoli Paavali kirjoitti Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta, 1.Kor.13:4-5: Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa . Jumalan rakkaudella on vielä sellainenkin ominaisuus, että se näkee ja havaitsee todellisen avun tarpeessa olevan. Se laskeutuu niin alas, kuin on tarpeen, ja asettuu rinnalle kärsivän taakan alle kantamaan sitä. Se luo arvon kohteena olevalle ihmiselle ja ymmärtää. Se ei laskelmoi eikä odota vastalahjaa. Meidän suuri sielujemme Paimenkaan, Jeesus Kristus, ei etsinyt omaa etuaan, kun hän uhrasi itsensä, että meillä olisi Elämä. Hän ei vaadi keneltäkään mitään, vaikka rakkaudessaan kutsuukin ihmisiä tekemään elämän parannuksen ja seuraamaan häntä. Tosin hän kyllä tarjoaa autuasta vaihtokauppaa lahjana: hän ottaa syntimme päälleen ja vastineeksi antaa meille vapauden ja Taivaan perinnön. Pelastuksen lahjapaketin hän valmisti Golgatalla Pääsiäisen aikaan 2000 vuotta sitten. Tätä lahjaa ei ihminen voikaan ansaita eikä maksaa teoillaan, vaikka kuinka yrittäisi. Se annetaan vain lahjana katumuksen, kääntymyksen ja uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

Unto Pulkkinen

22.5.2014 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
KAHDENLAISTA KYLVÖÄ – KAHDENLAISTA LEIPÄÄ
Carl Michael Bellman'in Kevätlaulun 2. säkeistö kuuluu: Pursi kaunis kiikuttaa somasti sen soutajaa! Maamies peltoon pehmeään kylvää, kyntää siementään. Lapset kukkakimpuillaan koristavat hiuksiaan, riemulaulu verraton kaikuvi: "nyt kevät on!"
Nyt maamiehillä on kylvön aika. Vanha siemen itää ja tuottaa syksyä kohti uutta elämän siementä. Jyvistä tehdään ravitsevaa leipää syötäväksi. Kasvi lataa siemeneen parhaat ainesosat, jotta uusi elämä voi versoa siitä täyteläisesti. Jyvässä on alkio, josta uusi kasvi lähtee versomaan. Voi vain ihastella Jumalan luomisen nerokkuutta. Elämää syntyy vain elämästä! Tämä on luonnossa vallitseva totuus. Ateistiset tiedemiehet kylläkin väittävät, että elävä luomakunta on syntynyt kuolleesta materiasta itsestään sattuman kaupalla.
Jeesus puhui kansalle kylväjä-vertauksen, Matt.13, jossa kylvettiin tien oheen, kallioiseen paikkaan, ohdakkeisiin ja myös hyvään maahan. Hyvään maahan kylvetyt tähkät tuottivat 100, 60 tai 30 jyvää. Kyseessä oli Jumalan Sanan kylvö eli julistaminen erilaisille kuulijoille. Sanasta oli hyötyä vain, kun se otettiin todesta. Hyvin vastaanotettu Sana säteilee hedelmää ennen pitkää myös ympäristöön. Jumalan Sanalla on erikoinen ominaisuus: se toteuttaa sen, mitä lupaa. Se ravitsee sielun ja siitä myös eletään. Kun Paholainen kiusasi Jeesusta erämaassa kehottaen Jeesusta muuttamaan kivet leiviksi, niin Jeesus vastasi: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."
Evankeliumi Jumalan Pojasta, Pelastajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, johtaa Taivaaseen ja ikuisuuteen saakka. Kaikki on saanut alkunsa Sanasta, Joh.1:1: Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Raamatun mukaan maailma on luotu Jumalan Sanalla. Tämä Sana on Jeesus Kristus, joka tuli maailmaan, kuten Joh.1:14 kertoo: Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Se, mitä Raamattu kauttaaltaan kertoo Pelastajasta, jonka Jumala kerran oli lähettävä maailmaan, pitää täysin yhtä Jeesuksen persoonan ja toiminnan kanssa. Hän oli ja on Jumalan Sana. Kun me julistamme Jeesusta, me julistamme Jumalan Sanaa. Kun me julistamme Jumalan Sanaa, me julistamme Jeesusta.
Jeesus meni jopa niin pitkälle, että hän sanoi, Joh.6:35 . . ."Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.
Edelleen hän sanoi samassa yhteydessä, Joh.6: ”. . . 50 Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. 51 Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini . . .”
Kiirastorstai-iltana Jeesus asetti ehtoollisen sanoen muun muassa, Luuk.22:19: Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne.”. Pian tämän jälkeen hänen ruumiinsa todellisesti murrettiin Golgatalla.
Tänä päivänä me osallistumme messuissa hengellisessä mielessä samaan ehtoollisateriaan, jossa nautimme uhratun Jumalan Karitsan ruumiin ja veren iankaikkiseksi autuudeksemme. Hän itse on sitä siinä jakamassa taivaallisena ylimmäisenä pappina.

Unto Pulkkinen

19.6.2014 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
TOTTA PUHUEN
Juhannuksen tienoille osuu kesäpäivän seisaus, jolloin päivä on pisimmillään. Juhannusta onkin iät ja ajat vietetty keskikesän juhlana monine tapoineen. Usein juhannusta vietetään nykyään kesämökillä. Liian monet ikävä kyllä käyttävät juhannuksena runsaasti alkoholijuomia.
Kristillinen merkitys juhannukselle on Johannes Kastajan syntymäpäivä. Tämä erikoinen huutavan ääni autiomaassa oli pukeutunut kamelinkarvavaatteeseen ja vyötäisillään nahkavyö. Hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa. Alkoholin suhteen hän oli absolutisti, siis vastakohta nykyajan joillekin juhannuksen viettäjille. Kun häneltä kysyttiin, kuka hän on, hän viittasi profeetta Jesajaan. Jes.40: 3 Ääni huutaa: -- Raivatkaa autiomaahan Herralle tie!
Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Hänet tunnetaan evankeliumeissa totuuden puhujana, joka ei kuvia kumartanut. Tämä koituikin hänen kohtalokseen ja hänet mestattiin neljännysruhtinas Herodeksen linnassa. Hän oli sanonut Herodekselle, että hänen ei ole lupa elää veljensä vaimon, Herodiaan, kanssa. Herodias sai lopulta Herodeksen mestauttamaan Johanneksen. Hänelle tuotiin Johanneksen pää hopealautasella.
Uskallammeko tai haluammeko puhua aina totta? Ainakin sellaista esiintyy joskus itselläkin, että hieman silottelee totuutta. Jos joku aikuisenakin jopa valehtelee syyllisenä, niin tämä patologinen tapa on syntynyt lapsuudessa. Kovasydämiset vanhemmat ovat ehkä pyrkineet niin sanotusti ”kasvattamaan” lastaan rikkomuksen jälkeen torumalla, syyttämällä ja uhkailemalla, eikä muuta. He eivät ole ottaneet lasta rakkaudella syliinsä ja lämmöllä käyneet läpi rikkomusta aina vapautukseen saakka. Lapsi on piinapenkissä oppinut selviämään valheilla. Toinen vaihtoehto on, että lapsi on oppinut tavan isältään. Valehtelun liepeillä pesii usein myös epärehellisyys. Jos siihen liittyy vielä ahneus, niin voi, voi. Onneksi tällaisia aikuisia on hyvin vähän. Tavallisempaa on sellainen, että vältetään kertomasta totuutta jostakin asiasta toiselle, joka voi olla tuttu, isokenkäinen tai josta ollaan riippuvaisia. Ei haluta loukata tai joutua syrjityksi tai menettää toisen tuomaa hyötyä.
Mitäpä, jos kaikki puhuisivat aina totta ja olisivat rehellisiä? Paljon säästyisi kansakunnan voimavaroja, asiat sujuisivat ja vankiloissakin olisi tilaa. Muinoin Saksojen yhdistyttyä itäsaksalainen opettaja-tuttu uskalsi kertoa yhtä ja toista Itä-Saksasta (DDR). Hän kertoi, että marxilaisuuden opetuksessa sanottiin muun muassa: ”Marx on vapauttanut meidät turhista spekulaatioista siitä, mikä on totta ja mikä on oikein.” Huh, huh! Vallanpitäjät saattoivat tämän jälkeen päättää, mikä on totta ja oikein. Seuraukset olivat sen mukaiset, niin kuin tiedetään.
Onneksi valtaosa ihmisistä on totta puhuvia. Sellaisten kanssa on mukava jutella, kun voi luottaa. Tällaisten ihmisten puheeseen ei ole ladattu salattuja taka-ajatuksia.
Totuus ei ole pelkät todet sanat. Totuus on viime kädessä persoona. Totuus on Kristuksessa! Joh.14:6: Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä..." Pontius Pilatus kuulustellessaan Jeesusta, kun Jeesus sanoi tulleensa todistamaan totuuden puolesta, kysyi: ”Mikä on totuus?” Kuitenkin itse Totuus seisoi hänen edessään. Turvatkaamme tähän Totuuteen ja puhukaamme totta!

Unto Pulkkinen

17.7.2014 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
ELÄMÄN PALLOKENTÄLLÄ
Jalkapallon MM-kisat Brasiliassa ovat päättyneet. Moni jalkapallon ystävä sai seurata mainioita otteluita, joissa taktiikka oli kohdallaan. Kaikki joukkueessa pyrkivät samaan tavoitteeseen. Kaikki pelasivat joukkueen hyväksi epäitsekkäästi ja silti yksilötkin saattoivat loistaa. Peliä ja pelaajia johti valmentaja/pelinjohtaja. Pelinrakentaja oli joukkueessa tärkeällä sijalla. Hän kehitti maaliin johtavia toimintakuvioita. Pelaajien yhteispeli tuotti enemmän kuin yksilöpelit erikseen yhteensä. Syntyi niin sanottua yhteisvaikutusta eli synergiaa, joka oli usein se voittoon tarvittava ylivoimatekijä.
Elämän pelikentällä pätevät pitkälle samat periaatteet oli sitten kyseessä perhe, suku, työyhteisö tai koko kansa. Muistan kotikylältäni varsinkin 50- ja 60-luvuilta, kuinka koko kyläyhteisö oli yhteisvoimin auttamassa, jos jollekin kyläläiselle sattui haaveri. Myös talkootyö oli tavallista. Jumalan Valtakunta maailmassa on aivan erityinen organisaatio ja yhteispelin paikka. Jumala perusti sen maailmaan Poikansa kautta. Se murtautui hengellisesti pimeään maailmaan Helluntaina 2000 vuotta sitten, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Silloin syntyi enimmäinen kristillinen seurakunta. Siitä hetkestä lähtien Valtakunta lähti laajenemaan hyökyaallon tavoin ja jäseniä liittyy siihen tänäkin päivänä. Se on suorastaan taisteluorganisaatio, jolle Jeesus antoi tehtävän, Matt 28:19-20: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Jeesus koulutti opetuslapsistaan kärkiketjun viemään sanomaa eteenpäin. Jeesus valitsi seuraajansa pystymetsästä eri ammattien harjoittajista. Kolme ja puoli vuotta Jeesus valmensi heitä mestari-oppipoikamenetelmällä valloittamaan maailman itselleen. Heidän tuli temmata kadotukseen matkalla olevia armolliseen pelastukseen ja ihmeelliseen Jumalan kirkkauteen. Siihen he tarvitsivat väkevän Pyhän Hengen varustuksen. Onhan vastustajakin, se vanha vihtahousu, väkevä, häijy ja ovela. Tehtävä olisi tyssännyt heti alkuunsa ilman Pyhän Hengen voimaa ja ohjausta. Jeesus luotti seuraajiinsa antaessaan lähetyskäskynsä. Hän lupasi olla heidän kanssaan maailman loppuun asti. Tämä lähetyskäsky on edelleen voimassa. Jeesus on nykyäänkin valmentaja ja pelinjohtaja Valtakuntansa joukkueessa. Pelinrakentajia ovat hengelliset johtajat. Kristityn eräitä ominaisuuksia ovat epäitsekkyys, uhrautuvuus, oikeudenmukaisuus ja lähimmäisen rakkaus. Hän toimii elämän pallokentällä Jumalan kunniaksi ja kaikkien parhaaksi, ei vain omaksi hyödyksi tai etsien omaa kunniaa. Tähän toimintaan kuuluu myös lähimmäisapu. Jumala antaa sitten aikanaan kaikille Jeesuksen omille parhaan pelaajan palkinnon.
Yksi maailman suurimmista ihmeistä on se, kun syntinen katuu, kääntyy tiellään, saa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja uudestisyntyy Jumalan Lapseksi. Näin syntyy hengellinen maali. Kuinka väärinymmärretty onkaan evankeliumi ja sen pelastava voima epäuskoisten ihmisten ajatuksissa! Sitä kun ei voi ymmärtää eikä omistaa järjen kautta. Paavali kirjoitti, Room 10:17: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Ehkä julistusta tarvittaisiin nykyistä enemmän, sellaista väkevää ruislimppua nättien herkkukeksien sijaan. Mutta missä ovat julistajat? Heidän tulisi olla kärkiketjuna voittamassa sieluja Kristukselle, kun ainakin puolet kansasta elää suruttomuudessa.

Unto Pulkkinen

14.8.2014 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
ORA ET LABORA - RUKOILE JA TEE TYÖTÄ
Tuo Martti Lutherin elämänohje 500 vuoden takaa sopii hyvin myös meidän aikaamme. Luterilaisuuteen on aina liittynyt vahva työn arvostus. Tältä pohjalta on paljolti ymmärrettävissä pohjoismainen hyvinvointikin. Jumala luodessaan maailman aina välillä hengähti ja katseli työnsä tuloksia. Raamattu sanoo asiasta: Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Mekin voimme iloita työmme tuloksista.
Mitä on työ? Onko se vain sitä, mitä tehdään yrityksissä, julkishallinnossa tai järjestöissä? Ei ole! Esimerkiksi perheenäiti kotona tekee erittäin tärkeää työtä perheensä hyväksi. Kotona lapset saavat huolenpitoa, hyväksyntää ja taidollisia elämän eväitä. Yhteiskunta rakentuu paljolti perheiden varaan. Myöskin vapaaehtoistyö eri yhteisöissä rakentaa yhteistä hyvää. Ansiotyö on tietenkin tarpeen toimeentulon takia.
Todella ikävää, että Suomessa on niin paljon työttömyyttä. Se aiheuttaa perheissä taloudellista turvattomuutta, josta lapsetkin kärsivät. Ihmisen identiteetti ja itsearvostus rakentuvat paljolti työn varaan. Ihmisellä on Jumalan luoma syvä tarve olla hyödyllinen, mikä toteutuu paljolti työn kautta. Kristus-perustalle rakentunut itsearvostus kestää työttömyyttä paremmin kuin muutoin. Herran kanssa työttömyydenkin voi kohdata masentumatta. Jumala voi tällöin rukouksen kautta avata uusia mahdollisuuksia.
Muistan lapsuudesta sellaiset ajat surullisina, jolloin isällä ei ollut työtä. Kesäisin olivat tilan työt hyvänä lisänä. Äiti hoiti kodin ja karjan. Maa ja karja auttoivat, ettei nälkää tarvinnut kuitenkaan nähdä. Sodat ja niukan sodanjälkeisen ajan läpieläneet isät ja äidit ovat syystä ansainneet meidän nuorempien kiitollisuuden ja kunnioituksen. He tekivät työtä vuorotta melkein yli voimiensa perheidensä hyväksi. Ei ollut maatalouslomittajia eikä palkallisia kesälomia. Heille ei tullut mieleenkään vaatia yhteiskunnalta sitä tai tätä mukavaa lisää.
Vetelin kirkonmäellä seisoo Raivaajapatsas. Siinä on teksti: Kunnia raivaajien työlle. Patsaan mies tähyää jokilaakson laajalle peltoaukealle. Aivan kuin patsaan esikuvamies hengähtäisi hetken, pyyhkisi hikeä otsaltaan ja katselisi ilo sydämessä työnsä tuloksia. Ehkä hän perheineen oli elänyt läpi 1800-luvun nälkävuodetkin. Kenties hän lämmöllä ja rakkaudella ajatteli perhettään, että pian tulee riittämään ruokaa niille pikkuisille. Nykyään ruokaa riittää haaskiolle saakka. Nälkäkö, mitä se on? Nuoriso voi ehkä tällaista outoa ilmiötä ihmetellä. Tuoltahan sitä ruokaa saa Mäkkäriltä, jos ei muu ruoka maistu. Tänäänkin, jos meritiet menisivät tukkoon, niin Suomessa olisi muutamassa kuukaudessa ruuan suhteen totinen paikka.
Työn tekeminen on lähimmäisten palvelemista. Sitä kautta tulee toimeentuloa, hyötyä ja iloa monille, tietysti itselleenkin siinä ohella. Yrityksen tuotteet auttavat niiden ostajia taloudellisempaan, tehokkaampaan, kevyempään ja hyödyllisempään elämään. Tämä voi innoittaa tuotteen valmistajaakin. Joskus itsekkäitä tarpeita saattavat työssä olla päteminen, yleneminen tai valtapyyteet. Kristitty voi jättää tällaiset tarpeet sivuun, koska hän tekee työtä niin kuin Herralle, Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi. Herra hänet sitten ajallaan palkitsee tai ylentää, jos niin hyväksi näkee.
Lutheria vapaasti mukaellen: kun työntekijä pyytää Herralta taidollisuutta ja siunausta päivän työhön, niin hänen työpaikkansa muuttuu Jumalan palveluspaikaksi. Ora et labora!

Unto Pulkkinen

11.9.2014 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
JOHTAJA OLKOON KUIN PALVELIJA
Erään kerran Jeesuksen opetuslasten keskuudessa syntyi kiistaa siitä, kuka heistä olisi suurin. Luuk 22:25-26: Silloin Jeesus sanoi heille: "Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.
Johtajasta on monilla mielikuva tuimasta miehestä, joka istuu isossa huoneessa jykevän tammipöydän takana. Hän jakelee käskyjä ja alaiset juoksevat hokien: ”Kyllä, Johtaja”. Ehkä tsaarinvallan aikana on ollut näin, mutta ei nykyään. Nykyään puhutaan usein kaverina johtamisesta. Tietenkin esimerkiksi palopäällikön on toimittava haastavissa tilanteissa käskijänäkin. Silloin ei työmaakokouksille ole sijaa, että sammutetaanko vai ei. Jos johtajaan henkilönä luotetaan ja hänellä on ammattitaitoa, niin käskyjä ei koeta pamputtamisena tai kyykyttämisenä. Raamatun suuret johtajat, kuten Mooses ja Daavid, soveltuvat esimerkeiksi tähänkin päivään. Heissä yhdistyivät sekä hengellinen että maallinen johtajuus ja tulokset olivat huikeita. He eivät vain käskeneet, vaan johtivat myös esimerkillään.
Jeesus valitsi pystymetsästä kaksitoista opetuslastaan ja valmensi heistä etujoukon valloittamaan maailman uskon kuuliaisuuteen. Hänen persoonalliset ominaisuutensa olivat puhtaat, esimerkiksi oikeudenmukaisuus, totuudellisuus, vastuullisuus, uskollisuus ja ihmisläheisyys. Hänellä olivat henkiset kyvytkin huippuluokkaa, koska niitä ei synti ollut sitonut. Jeesus oli opettaja, valmentaja ja johtaja. Hän oli kaverijohtaja, mutta omaten samalla ehdottoman auktoriteetin ja karisman. Hän oli Hyvä Paimen, joka antoi henkensäkin meidän edestämme. Hän kykeni olemaan tarvittaessa timantinkovakin, kuten kovasydämisiä fariseuksia ja kirjanoppineita kohtaan.
Jos johtaja on kuin palvelija, niin joku voi ajatella, että eihän töistä siten mitään tule. Kyse on asenteesta, ei siis nöyristelystä tai mielistelystä tai töiden tekemisestä alaisten puolesta. Johtaja saa tuloksia aikaan lähinnä johdettavien kautta. Erityisen tärkeä on johtajan moraalinen esimerkki. Johtajan on huolehdittava johdettaviksi uskotuista. Jotta alaisten kyvyt tulisivat täysimääräisesti tehtävien hyväksi, niin hyvä johtaja voi toimia tavoitteiden asettajana, innoittajana, kouluttajana, valmentajana, resurssien järjestäjänä ja henkisenkin tuen antajana. Tällöin hyvän johtajuuden kautta myös yhteisön sosio-emotionaaliset voimavarat kasvavat.
Hyvää johtajuutta tarvitaan perheessä, koulussa, yrityksissä, seurakunnissa ja monissa elämän tilanteissa. Organisaation menestykselle merkittävä asia on johtajuuden laatu. Hyvän johtajuuden kautta jopa koko kansa voi menestyä. Voiko johtaja kehittyä johtajuudessa, vaikka sanotaan, että johtajaksi synnytään? Johtamisen käytäntöjä voi aina opiskella ja kehittää kokemuksen myötä. Johtajalta vaadittavat persoonalliset ominaisuudet ovat vaikeampi asia. Ne kehittyvät parhaiten Jeesuksen seurassa alkaen nöyrtymisestä Golgatan ristin juurelle. Inhimillisesti katsottuna Jeesus koki siellä täydellisen tappion. Todellisuudessa kyseessä oli täydellinen voitto, joka luetaan myös hänen omiensa voitoksi. Sieltä alkaa Jeesuksen seurassa tie, jolla itsekäs johtaja muuttuu epäitsekkääksi, moraaliltaan luotettavaksi ja – kaikin puolin hyväksi johtajaksi. Tämä tapahtuu vain, jos johtaja on valmis tähän tosi kovaan kouluun.

Unto Pulkkinen

23.10.2014 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
USEIN KYSYTTYJÄ KYSYMYKSIÄ - FAQ
Internetissä erilaisten sovellusten käyttäjä törmää usein otsikon tekstiin. FAQ (Frequently Asked Questions) pyrkii ratkaisemaan käyttäjälle tulevia ongelmia ilman, että sovellustuen tarvitsee antaa jokaiselle erikseen ohjeita tavallisiin ongelmiin. Kristillisyydessäkin tällä menetelmällä on sijansa. Joskus kuulee seuraavia kysymyksiä:
  • Eikö kukin tule uskollaan autuaaksi? Kyllä tulee, jos kyseessä on Kristuksen usko. Oma uskomme on lähinnä uskottelua. Me saamme uskonkin lahjana Kristuksessa. Usko on Jumalan Sanan totena pitämistä, luottamusta Jumalan huolenpitoon ja turvautumista Jeesuksen Kristuksen ansioon. Usko on Kristuksen omistamista, läsnäoloa meissä. Usko on myös pyhitystä eli vähittäistä vapautumista perisynnin vallasta.
  • Kun on niin monia uskontoja maailmassa, niin mikä niistä on oikea? Kristinusko, koska vain se johtaa armahdukseen synnistä, totuuteen ja oikeuteen sekä ikuiseen elämään Isän luo Taivaaseen. Muut uskonnot vaativat, että ihminen itse pelastaa itsensä Jumalan suosioon, mikä on mahdotonta. Kristinuskon mukaan Jumala itse valmisti pelastuksen Pojassaan ja armahtaa ihmisen sen perusteella ilman ihmisen omia ansioita.
  • Miksi minun pitäisi uskoa, kun pärjään oman järkeni avulla? Meidän pikku järkikultamme on luonnostaan perisynnin kahleissa, siis on rajoittunut ja palvelee vain omaa etuamme. Vasta sitten, kun Jeesuksen risti sen vapauttaa ja Pyhä Henki opastaa, me pystymme todenmukaisempaan järkeilyyn.
  • Miksi pitäisi tehdä parannus, kun en ole tietääkseni mitään kummempia syntejä tehnyt? Synti on esimerkiksi epäuskoa, rakkaudettomuutta, epärehellisyyttä, omien himojen tottelemista ja vaikkapa juopottelua. Omatuntomme on luonnostaan paatunut eikä tunnista syntiä synniksi. Kun Pyhä Henki osoittaa synnin todeksi, niin me emme pysty väittämään vastaan. Voimme silloin joko myöntää synnin tai yrittää poisselittää sen. Synnin tunnustaminen on mahdollista vai silloin, kun katseemme on suunnattu Armahtajaan.
  • Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta mitä tekemistä siinä Jeesuksella on? Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Hän on ihmiseksi tullut Jumala, sekä Jumala että ihminen. Hän teki pelastusteon Golgatan ristillä. Se teko kelpaa Jumalalle ja se luetaan meidänkin hyväksemme. Nyt hän elää ja on Kunnian Kuningas ja Hyvä Paimen Jumalan valtakunnassa. Jumala on lahjoittanut Pojassaan kaiken sen, mitä me elämässä tarvitsemme. Tämä sisältää myös ikuisen elämän. Me voimme omistaa tämän kaiken Kristuksen uskon kautta. Hän on meidän sijaisemme ristillä, tukemme ja turvamme ja Pelastajamme ja myös esikuvamme. Hän on meidän uusi elämämme. Hän on kaikki kaikessa.
  • Jos Jumala on kaikkivaltias, niin miksi Jumala ei lopeta sotia ja muuta pahaa? Sodat ovat aina Paholaisen aiheuttamia kansallisia onnettomuuksia. Eivätköhän Stalin ja Hitler olleetkin kyseisen sarvipään palveluksessa? Jumala antaa ihmisen päättää omista tekemisistään. Tuskin Jumala riistää grogilasia kenenkään kädestä, vaikka ryypiskely on moraalinen rikos henkilöä itseään, lähimmäisiä ja yhteiskuntaa vastaan. Sen suu juo, minkä käsi antaa. Vasta Jumalan armon saatuamme meillä on todellinen vapaus toimia oman tahtomme mukaan.
Nöyrtykäämme Jumalan kuuliaisuuteen Kristuksessa, luopukaamme synnistä ja eläkäämme Jumalan rakkauden mukaan pyyteettömästi toisten hyväksi! Jumala tarjoaa meille armahdustaan, jonka hän on valmistanut Jeesuksen ristillä, että kykenisimme elämään näin edes vähän.

Unto Pulkkinen

27.11.2014 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
JUHLIA, KUTSUTTUJA JA JUHLAPUKUJA
Viime kesänä järjestimme sukuhaaramme sukujuhlan. Sunnuntain aloitimme messulla Vetelin kauniissa ristikirkossa. Saarnateemana oli: Armahtakaa! Messun jälkeen siirryimme esivanhempien haudalle, jossa kukkien laskun jälkeen lauloimme virren. Tahdoimme kunnioittaa sukupolvien ketjuna esivanhempiamme, joiden ansiosta mekin olemme olemassa. Vanhempammekin kuuluvat tähän ketjuun. Neljäs käsky sanookin: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Siihen liittyy vielä lupaus: ”jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä”. Myöskin Sananlaskujen kirjassa sanotaan, Sananl.23:22:”Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän on vanha”. Juhla jatkui Pulkkisen NS-talolla. Kutsua oli voinut noudattaa yli 80 suvun jäsentä. Sukulounas oli yhteinen sydänten hetki. Ateria on aina myös hyväksynnän ja yhteyden tapahtuma. Sukujuhlassa muistamme esivanhempiemme vaiheita ja suvun historiaa ja nykypäivääkin ja näinkin osoitamme arvostusta. Juhlaan kutsutaan kaikki. Ei sanota: ”Sinä olet suvun musta lammas, sinua ei kutsuta”. Jokainen on tervetullut. Tulijat ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ja hiukset on laitettu kauniisti. Hyvät ajatukset täyttävät sydämet sukulaisia kohtaan. Mieli on odottava. Saa tavata sukulaisia kauempaakin. Sukujuhlaan liittyy aina tunne, että kuuluu sukuun ja on hyväksytty. Juhlassa voimme virkistyä yhdessäolosta. Ihminen on luotu elämään yhteydessä.

Luuk.15 kertoo tuhlaajapojasta, joka oli hävittänyt perintöosansa vieraalla maalla juoppoudessa ja irstaudessa. Lopulta, kun kaikki oli mennyt, hän meni itseensä ja palasi kotiin. Kun isä näki kaukana poikansa tulevan, hän juoksi häntä vastaan ja syleili häntä. Poika sanoi: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi”. Mutta isä käski palvelijoiden hakea parhaat vaatteet, pukea pojan niihin, laittaa sormus sormeen ja kengät jalkaan. Hän käski myös järjestää kunnon juhlat ja sanoi: ”Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!” Isä sanoi katkeroituneelle vanhemmalle veljelle: ”Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.” Näin Taivaallinen Isäkin suhtautuu, kun syntinen katuu ja kääntyy hänen puoleensa.

On olemassa myös taivaallinen suku maallisen ohella. Tämän suvun kaikki jäsenet ovat saman Isän lapsia. Jumala kutsuu rakkaudessaan pois poikenneita. Kun sitten syntinen katuu, kääntyy ja turvautuu Jeesuksen ristin sovitustyöhön, hän saa synnit anteeksi ja uudestisyntyy ylhäältä Jumalan Lapseksi. Tällä suvulla on juhlia toistuvasti seurakunnassa. Herramme Jeesus Kristus asetti pyhän ehtoollisensa. Se tarjotaan joka messussa syntien anteeksisaamiseksi, terveydeksi ja iankaikkiseksi elämäksi. Ehtoollisen juhla on siitä erikoinen, että Herra itse palvelee siinä osallistujia. Osallistujan ei tarvitse olla puettu juhlapukuun, vaan synnin puku tullessa käy, kunhan kaipaa Jumalan armoa. Herra antaa sovintoverellään valkaistun juhlapuvun, joka päällään osallistuja saa mennä arkielämäänkin. Tässä suvussa on sydänten yhteys Pyhässä Hengessä Jumalan rakkauden yhdyssiteellä.

Kerran tulee vielä Taivaallinen hääjuhla ja hääateria, kun Herra Jeesus vie seurakuntansa kirkkauteensa. Sinne vaaditaan juhlapuku, jonka hän itse on antanut kullekin maallisen elämän aikana, jos se on kelvannut. Tämä Kristuksen lahjapuku kelpaa Taivaan juhlaan.

Unto Pulkkinen

29.1.2015 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
HÄN OTTI ORJAN MUODON
Joskus kuulee sanottavan jostakin ihmisestä: ”Siinä on sitten nöyrä ihminen”. Sanat sisältävät arvostusta henkilöä kohtaan. Nöyryyttä arvostetaan. Nöyrää henkilöä on helppo lähestyä ja puhella hänen kanssaan. Hän ei katso toista henkilöä nenänvartta pitkin ylpeästi eikä myöskään alentuvasti. Hän ei yritä hallita eikä loukata toista, vaan pitää toista parempana. Hän lähestyy vähäistä veljeä ymmärtävästi. Hän ei edes tiedä olevansa nöyrä. Nöyrän ihmisen läsnäolo on terapeuttista muille. Hän ottaa vastaan halveksunnat ryhtymättä riitelemään ja antamaan samalla mitalla takaisin. Hän ottaa vastaan palautetta ja jää pohtimaan, missä määrin palaute pitää hänen kohdallaan paikkaansa. Hän on valmis tekemään parannusta virheistään. Kaikki nämä piirteet ovat mukana myös Jumalan pyyteettömässä rakkaudessa. Samoin kuuliaisuus Jumalaa ja omia vanhempia kohtaan kulkee käsi kädessä nöyryyden kanssa.

Kerrotaan uskonpuhdistaja Martti Lutherin kontanneen nuorena munkkina Roomassa Pietarinkirkon 28 askelmaa etsiessään sielunrauhaa. Joka askelmalla hän oli rukoillut Isä meidän–rukouksen. Jos hänellä ei ollut sydämessään Kristuksen nöyryyttä, niin ulkokohtainen tekonöyryys ei auttanut mitään. Jeeus kutsuukin meitä nöyryydellä ja rakkaudella pelastukseen, Matt.11:29:”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” Hän tarjoaa meille lepoa ilman meidän omia konttaamisia ja ansioita. Marian ylistyslaulu, Luuk.1:46-55, kertoo ihmeellisellä tavalla myös nöyryydestä. Siinä Maria ylistää Jumalaa siitä, että Jumala oli valinnut hänet, vähäisen palvelijansa, Jeesuksen äidiksi. Suosittelen lukemaan em. kohdan Raamatusta ja Lutherin samannimisen verrattoman kirjan.

Saatetaan ajatella, että nöyryys on heikkoutta, että on kaikkien potkittavissa. Nöyrtymisen ja nöyryyden kautta kulkee tie kuitenkin elämän rohkeuteen ja väkevyyteen. Tätä alempana oleva Filippiläiskirjeen lainauskin osoittaa. Itse asiassa vain Jeesuksen Kristuksen nöyryys kelpaa Jumalan edessä. Oma luonnollinen nöyryys sisältää aina, vaikka vähänkin, jonkin itsekkään motiivin. Elämän vaeltajan on hyvä olla valppaana, ettei se vanha Aatami pääse hassuttamaan. Se on kettu ja haistaa kärkkäästi tilaisuudet saada arvostusta tekonöyryydenkin avulla. Joku voi sanoa: ”Mene sinä parempana todistamaan Jeesuksesta, minä olen niin huono.” Tässä saattaa kuitenkin olla takana ihmispelko, mikä naamioidaan nöyryydeksi.

Kuka on nöyrä niin kuin Jeesus oli nöyrä? Jeesus, Mestari, pesi jopa opetuslastensa jalat viimeisellä aterialla kiirastorstai-iltana. Hän puhutteli heitä ystäviksi, vaikka oli Jumala. Jeesus nöyrtyi sitten kaikkeen sylkemiseen, häväistykseen ja pahoinpitelyyn. Hänet puettiin narrikuninkaaksi, lyötiin pitkäpiikkinen kruunu kepillä päähän, että varmasti pysyy, ja syydettiin raakaa pilkkaa. Hän ei edes kironnut kavaltajaansa Juudasta. Kantaen itse omaa ristiään hänet vietiin Golgatalle, jossa hänet ristiinnaulittiin meidän sijaisenamme. ”Oi, mitä maksoi uhrikuolemansa, oi, mitä maksoi polku verinen”, sanotaan Vetelin tyttöjen laulussa.

Fil.2:6-10: Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.

Unto Pulkkinen

26.3.2015 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
PELKOJEN VOITTAJAKSI
Pelko on katala asia ihmisen elämässä. Se tuntuu niin todelta. Jatkuva pelko riistää elämästä ilon. Se jäytää ihmisen voimavaroja ja voi jopa sairastuttaa. Pelko voi johtaa nykytilanteessa huonoihin päätöksiin. Kun pelko on päällä, niin ihminen usein toimii sen ehdoilla. Ihminen pyrkii väistämään pelottavat asiat ja tilanteet. Sielulliset pelot ovat kullekin erilaisia. Pelätään ryhmässä, yksinään, liikenteessä, esiintymistä, sairastumista, kuolemaa, jne. Eräs voimakas pelko on pelko tulla hylätyksi. Tämä on tavallista varsinkin lapsilla. Kun sotalapsia vietiin Ruotsiin turvaan, niin lapset olivat jopa kauhun lamauttamia. He tulkitsivat asian hylkäämiseksi, vaikka aikuiset tarkoittivat hyvää.

Arkihavainnot osoittavat, että lapsuus vaikuttaa pelkojen syntyyn. Lapsi on voinut kokea ahdistavia tilanteita turvattomuudesta ja hylkäämisestä. Tilanteiden kielteiset tunnemuistot ovat tallettuneet sieluun. Pelko on sitä lujemmassa, mitä varemmin siihen johtaneet syyt ovat tapahtuneet. Aikuisena samankaltainen tilanne aktivoi alitajuisesti lapsena koetun pelon. Tällöin ihminen ei hevin tiedosta pelon alkujuurta. Pelkojen takia ihminen ei voi kokea täyttä tietoisuutta, avoimuutta, luovuutta ja läheisyyttä. Henkilöltä jäävät löytämättä ne mahdollisuudet, joita muutoin elämässä olisi.

Sielulliset pelot ovat totta siinä mielessä, että ihminen kokee tunneperäistä pelkoa. Lapsuuden pelot eivät ole nykyhetkessä enää perusteltuja. Vaikka nykytilanne olisikin uhkaava, niin se ei välttämättä perustele pelkoa. Ainakaan pelon tunne ei auta uhkaa vastaan, koska se vaan lamauttaa ajattelu- ja toimintakykyä. Pelosta vapaana voimme kohdata jonkin uhan parhaalla tavalla. Tämä ei silloinkaan tarkoita järjetöntä hullunrohkeaa uhan kohtaamista. Ilman sielullista pelkoa uhan edessä järkemme, ongelmanratkaisukykymme, vaistomme ja kehomme toimivat vapaina ja mahdollisimman hyvin. Olen lukenut jostakin tutkimuksesta, jonka mukaan onnettomuustilanteessa ihmisistä vain noin 20% kykenee toimimaan järkevästi ensimmäisten minuuttien aikana järkytyksen ja pelon takia. Miksi esimerkiksi pelkäisimme yleisön edessä puhumista? Eihän yleisö aio lynkata puhujaa. Kyseessä on lapsuudesta heijastuva häpeä- tai pelkotilanne muiden edessä. Kristuksessa me elämme nykyhetkessä todellisuudentajuisina ja samalla Jumalan rakkaudessa. Tällöin emme pelkää, sillä ”pelkoa ei rakkaudessa ole”. Silloin alitajuiset pelot eivät määrää ja ihminen havainnoi tilanteen todellisia seikkoja ja käsittelee tilannetta niihin pohjautuen. Samalla voi ottaa huomioon vanhat kokemukset, vaikka ei nyt alitajuisesti tunnepohjalla, vaan tietona. Samalla päätökset ja toiminta ovat tilanteen mukaiset ja oikeammat. Sielulliset pelot eivät siis ole perimmältään totta.

Kuolemanpelolla, joka on kaikkien pelkojen äiti, Paholainen rääkkää ihmissieluja kauhuun saakka. Emme omin voimin kykene voittamaan kuolemanpelkoa eikä Kuolemaakaan. Jeesusta kohtasivat ankarat Kuoleman ahdistukset Getsemanessa ennen ristiinnaulitsemista. Lopulta hän pääsi rukouksen kautta voitolle ahdistuksista. Hän lähti selkeällä mielellä, Isään turvaten, Kuoleman ahdistusten voittajana kohti Golgataa. Jeesus voitti ristillä Kuolemankin kuuliaisuutensa kautta. Kun hänellä sielun ruumiista siirtymisen hetki koitti, niin hänestä ei Kuolema saanut otetta.

Meillä on pääsy sielullisista peloista Jeesuksessa Kristuksessa. Pelkoa aiheuttava tilanne on mahdollisuus hengellisen vapautumisen askeleeseen. Kun rukoillen menemme tilanteeseen, niin Herra on kanssamme ja tukee – ja pelot eivät saa valtaansa. Tästä seuraa pelosta vapautumisen ja sydämen avartumisen askel. Seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa pelko on jo pienempi. Maallisessa pelkojen voittamistyössä, jos vaikka jollakin on suljetun paikan kammo, niin henkilöä tukien hänet viedään suljettuun paikkaan. Samalla pelko toistokertojen myötä vaimenee. Pelkääjä siis ”lainaa” toisen turvallisen henkilön persoonaa. Jeesus Kristus on turvallisin kumppani kohdattaessa pelkotilanteita. Hän vaeltaa vierellämme tukien täällä ahdingon alhossa omalla ristin tiellämme. Hänen kanssaan koemme turvaa, rauhaa ja iloa. Pelot eivät ole Jumalasta, eikä kristitty saa niiden mukaan vaeltaa. Raamatun mukaan pelkurit eivät peri Jumalan Valtakuntaa. Herraan turvaten pelot on vain parasta kohdata. Jeesus Kristus on jo voittanut kaikki pelot ja hän tarjoaa tosi turvaa jokaiselle!

Unto Pulkkinen


11.9.2014 Järviseudun Sanomat-lehden palstalla: Viikon Sana
KIITOS EI OLE KIROSANA
Kun Marjo Matikainen sai ensimmäisen arvokisavoittonsa hiihdon MM-kisoissa Obersdorfissa vuonna 1987, historiaan jäi hänen huutonsa "Havuja...perkele!". Naisten viiden kilometrin kilpailu käytiin vaikeissa olosuhteissa niin kuin tänä vuonna Falunissakin. Väliaikapaikkaa lähestyessään Matikainen vaati ladulle havuja, jotta saisi paakut pois suksien pohjasta. Selostuksen keskeltä kuului Matikaisen huuto: havuja, havuja. Ja väliaikapaikan ohitettuuaan hän vielä manasi äänekkäästi avustajien hitautta ja siitä tuli legendaarisen sanaparren loppuosa. Se on ruminta, mitä suomalainen naisurheilija on koskaan suustaan päästänyt suorassa lähetyksessä. Tämä kiroili muistetaan, mutta se on kääntynyt hänelle voitoksi ja kunniaksi. Avustajille olisi voinut sanoa jotakin muutakin kuin kirosanan. Haloo Helsinki -yhtye muistuttaa meitä hyvän käytöksen alkeista laulamalla !Kiitos ei ole kirosana!".Sano kiitos, kun tekee mieli kiroilla. Ja jos haluat olla oikein kova kiroilemaan sano tuhannet kiitokset.

Persoonallinen paha on enemmän kuin kirosana. Raamatussa on pahalle monta nimeä. Vanhan käännöksen Perkele on korvattu uudessa vuoden 1992 Raamatun käännöksessä sanalla paholainen(kreikaksi diabolos). Saatanan nimi on sen sijaan säilytetty, vaikka sekin on kansan syvissä riveissä voimasanojen joukossa. Persoonallinen paha, joka vastustaa Jumalaa ja hänen hyvää työtään, on Raamatun mukaan todellinen tyyppi ja hänen kanssaan ei kannata kaveerata eikä myöskään leikkiä hänen erilaisilla kutsumanimillään. Suomen kielessä pärjää ilman voimasanoja, jotka ovat todellisuudessa enemmän heikkouden kuin vahvuuden merkki. Luotettavaa tekstiä ei tarvitse vahvistaa voimasanoilla. Vain epävarmat ja itsetunnoltaan heikot tarvitsevat sanoilleen lisävahvistusta kirosanoista. Eikä puhekielessä tarvita kirosanoja edes välimerkeiksi. Jokainen järkevä ihminen tietää ,milloin sanottava loppuu. Vain nynnyt ja nyhveröt kiroilevat. Tosi jätkät ja mimmit eivät kirosanoja tarvitse. He voivat seistä sanojensa takana muutenkin.

Pahasta ei yleensä puhuta, vaikka Raamatussa se on koko ajan läsnä. Jopa niin, että rakkauden apostoli Johannes opettaa selvin sanoin "koko maailma on Pahan vallassa" (1 Joh. 5:18-20). Onneksi Jumalan omasta Paha ei saa pysyvää otetta. Herra varjelee omansa Pahan kynsistä. Siksi on syytä aina muistaa, että vain Jeesus on Pahan vallan voittaja. Voittajan puolella kannattaa aina olla, jos saa itse valita puolensa.

Aki Paavola
kirkkoherra
Evijärven Seurakunta




21.5.2015 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
SUOMESSAKIN TAPAHTUU KANSANMURHA
Ikävä asia Suomessa ovat abortit eli lasten murhaamiset äitinsä kohtuun. Abortti hyväksyttiin lain avulla v. 1950. Lakia lievennettiin vielä v. 1970, jolloin abortin saattoi tehdä sosiaalisin perustein. Asia ei ole hyväksyttävä Jumalan edessä. Abortteja tehdään n. 12 000 kpl vuodessa! Tämä on n. 20% ikäluokasta. Vuodesta 1950 lähtien niitä on tehty arviolta 400 000 kpl. Tämä on yksi raskaimpia moraalisia rikoksia Suomessa. Tästä syystä kirkon johtajien tulisi ottaa julkisesti lujasti kantaa aborttitehtailua vastaan. Pääosa aborteista on sosiaalisin tai jopa taloudellisin tai mukavuusperustein tehtyjä. Kuitenkin Suomi on yksi maailman rikkaimmista maista. Jotkut käyttävät aborttia lähes ehkäisykeinona. Samaan aikaan adoptoidaan lapsia Suomeen ulkomailta muutama sata vuodessa. Tänä päivänä kauhistellaan muinaisten kulttuurien lapsiuhreja ja vastasyntyneiden lasten hylkäämisiä kaduille muinaisessa Roomassa. Kuitenkaan ei pidetä minään tällaista aborttitehtailua.
Jo on paatumus tavoittanut syvät mitat!

Syntyvyys Suomessa on noin 1,8 lasta naista kohden. Lasten synnyttäminen on täällä ”ulkoistettu” mm. musliminaisille, jotka synnyttävät noin kahdeksan lasta. Tilanne on siis kansallisesti erittäin ikävä. Pääsyyllisiä aborttitehtailuun ovat poliitikot, jotka ovat hyväksyneet elämän vastaiset löysät aborttilait. Lisäksi lain mukaan terveysalan henkilöiden on pakko osallistua abortin suorittamiseen. Tämän pakon poistamiseksi on kansalaisaloite, joka tulee aikanaan eduskunnan käsittelyyn. Hyvä Lukija, kenet perheesi jäsenen olisit suonut eliminoitavan abortilla? Tuskin yhtäkään. Aborttia perustellaan usein sillä, että nainen omistaa kehonsa ja voi päättää mm. abortista. Kuinkahan asia luonnollisen ymmärryksen kannalta ja Jumalan edessä mahtaa olla? Lapsella on syvä oikeus elämään. Kehittyvä lapsi ei itse pysty puolustamaan itseään. Lain mukaan sikiöstä näyttää tulevan ihminen 20 raskausviikon jälkeen. Raamatun mukaan uusi ihminen on olemassa, kun munasolu on hedelmöittynyt. Sillä hetkellä kehittyvä ihminen on kirjattu Taivaan kirjaan ja siinä on uusi ihminen, vaikkei ulkoisesti siltä vielä näytäkään. Siitä hetkestä yhdeksän kuukautta eteenpäin naisen keho ei ole hänen vaan kehittyvän lapsen. Muutoinkin kehomme ja elämämme on vain lainaa Jumalalta.

Isällä on vastuunsa lapsen suojelemisessa. Äitiä ei saa jättää yksin asian kanssa riippumatta siitä, ovatko he naimisissa keskenään. Äitiä tulee tukea kaikin tavoin. Abortin teettäminen on naiselle useinmiten psyykkisesti tuhoisaa. Siitä jää raskas trauma sieluun loppuelämäksi. Kristittyjen on hyvä tukea abortin teettäneitä naisia ymmärtävästi ja rakkaudella, jotta he voisivat vapautua taakastaan Jumalan armosta.
Raamatun mukaan, Ps.127:3: "Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa."
Myös lapsi on vaimon lahja miehelle, ja mies ottaa sen vastaan hellyydellä ja kiitollisena. Lapsi ilmentää miehen ja vaimon välistä suurta rakkautta ja yhteenkuuluvuutta. Yhteinen lapsi yhdistää avioparia ja lapsi on ilon lähde molemmille.
Ps. 139:13-16: Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Unto Pulkkinen



16.7.2015 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
LUONNON KIRKOSSA
Koirajärvi
Koirajärvi kuvattuna länsirannalta
Viime lauantaina 11.7. teimme kolmen seurakunnan Vihreän rukousvaelluksen Salamajärven kansallispuistossa Koirajärven ympäri. Mukana oli kymmenen kristittyä luonnonystävää. Vaelsimme rauhallisesti luontopolkua ja välietapeissa oli virsilaulua, Sanaa ja rukousta. Järven päässä laavulla paistoimme makkaraa ja nautimme nokipannu-munkkikaffit. Sää suosi ja mieli oli iloinen. Tavoitteina oli nauttia Jumalan luomasta kauniista luonnosta, virkistyä yhdessäolosta Sanan ja virsien kera sekä saada kohotettua hieman fyysistä kuntoakin.

Ihminen on biologisesti osa luontoa. Hän voi nauttia luonnon näkymistä, puista, pensaista, tuoksuista, väreistä, lintujen laulusta ja luonnon monimuotoisuudesta. Jopa joutomaina pidettävät suo ja räme ovat mitä luontorikkaimpia ja kauniita, kun niitä tarkastelee tarkemmin. Aina suorastaan huumaannun suopursujen voimakkaasta tuoksusta. Ihminen on asetettu lähes Jumalan asemaan luonnon hallinnassa. Hän voi myös nähdä luonnon kauneuden ja tarkoituksenmukaisuuden. Maalla nuoruuden viettäneenä olin turtunut luonnon suhteen. Kun sitten Herra armahti ja pääsin uskon tielle, niin silmäni avautuivat näkemään luonnon todellisuutta. Oli aivan kuin sumeat aurinkolasit olisi otettu pois. Yht'äkkiä, kun kävelin Tapiolassa Silkkiniityllä, havahduin näkemään luonnon ihmeellisen kauneuden. Ihmettelin, miksi en ennen ollut havainnut sitä. Jumala loi runsaan ja monimuotisen lajiston niin eliöitä kuin kasvejakin. Harmi, että nykyään paljon lajeja kuolee maailmassa sukupuuttoon. Ihmisellä onkin suuri vastuu hyödyntäessään luontoa.

Raamattu puhuu myös luomisen evankeliumista. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on siksi äärettömän arvokas. Luomisessa olivat mukana Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumalan luomakunta on kaikin puolin hyvä. Se todistaa Jumalan hyvästä tahdosta luomaansa ihmistä kohtaan. Se todistaa myös Jumalan äärettömästä viisaudesta ja luomisvoimasta sekä hänen kunniastaan. Jumala asetti ihmisen hallitsemaan luomaansa maailmaa. Tänä päivänä jotkut tiedemiehet siirtävät mielellään tekijönoikeudet häneltä kuolleelle sattumalle ja luonnonvalinnalle. Kuitenkin voi pienellä tarkastelulla todeta, että evoluutioteoria on kestämätön. Raamattu sanoo selkeästi, että Jumala on kaiken luoja. Jumala puhuu luonnonkin kautta ihmiselle, kun luontoa tutkii ja tarkkailee. Esimerkiksi mehiläisyhdyskunta on mitä nerokkain kokonaisuus. Sen kaikkien toiminteiden on oltava kerralla valmiit, sillä muutoin se ei ole elinkelpoinen. On vaikea kuvitella välimuotoa. Sitä ei olekaan ollut.

Minulla oli aikoinaan työkolleega T&K-tehtävissä, joka tekniikan tohtoritutkinnon suoritettuaan tuli uskoon ja lähti lukemaan papiksi. Siitä syntyi melkoinen puheensorina laboratorion kahvipöydässä. ”Kuinka niin tunnustettu ja arvostettu tiedemies voi tulla uskoon ja kaiken lisäksi lähteä opiskelemaan papiksi?”, oli viikon kysymys. Viime vuosina hän on ollut lapsuuden kotiseurakunnassaan kirkkoherrana. Hän kertoi usein, että metsä on hänen kirkkonsa. Kun hän välillä käy perikuntansa metsässä hoitamassa sitä ja hiljentymässä, kiittämässä ja rukoilemassa Luojansa edessä, niin sillä on suuri merkitys hänelle. Voin hyvin omalta osaltanikin ymmärtää tämän. Metsällä ja luonnolla yleensä on hyvä vaikutus. On tutkittu, että sairaaloissa sairaat, joiden huoneen ikkunasta on luontonäköala, ovat paremmalla mielellä ja paranevat nopeammin. Luonnossa myös stressi ja verenpaine lieventyvät ja mieli virkistyy.

Unto Pulkkinen



8.10.2015 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
SINIRISTILIPUN SUOJASSA
Suomen lippu
”Siniristilippumme, sulle käsin vannomme, sydämin:sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin”
Näin sanotaan V. A, Koskenniemen lippulaulussa. Lippu symboloi koko kansaa, itsenäisyyttä ja yhteistä hyvää. Jussi Niinistö kirjoitti lippuohjeessaan, että ”kansallislippu on isänmaallisten tuntojemme juhlava tulkki ”. Nykyisen lipun eduskunta hyväksyi 28.5.1918 Suomen lipuksi.

Lipussa on risti Jeesuksen Golgatan ristin mukaan. Samoin muilla Pohjoismailla on ristilippu. Kristinusko vakiintui Pohjolaan 1000-luvulla. Tänä päivänä hyvinvointi Pohjoismaissa on maailman huippua. Tämä on pääosin kristinuskon hyvää hedelmää halki vuosisatojen. Täällä vallitsee rauha, työteliäisyys, laillisuus ja turvallisuus. Miten on laita muslimimaissa? Jotkut niistä ovat kurjaloita, joissa on käynnissä loputon sisällissota. Näissä maissa myös vainotaan kristittyjä runsaasti. Maailmassa kuolee joka viides minuutti yksi kristitty marttyyrina. Maailman terroristiliikkeet ovat lähes aina muslimeista koostuvia. Onpa heidän kirjassaankin kehoitus tappaa kaikki vääräuskoiset, siis myös kristityt. Tällä hetkellä Suomeen osa pakolaisista tulee lähinnä leveämmän leivän ääreen. Ristilipun suoja ja ilmainen hyvinvointi kelpaavat. Maahanmuuttajat ovat lähetyskenttää, jossa evankeliumi voi uudistaa sydämet. Kristittyä ohjaa tässä auttamistyössä lähimmäisenrakkaus. Mitalin toinen puoli yhteiskunnassa on oikeudenmukaisuus kantaväestön suhteen. Miten sen laita on? Entä turvallisuus ja ylivelkaantunut kansantalous? Pahimmillaan yhteiskunta voi pitkän päälle romahtaa sopeutumattomien massojen paineessa.

Jeesuksen risti kuuluu kristinuskon ytimeen. Golgatalla vuosi ainoan täydellisen, Jumalan Pojan, sovintoveri. Jeesus myös lunasti meidät täydellisellä uhrillaan synnin, Kuoleman ja Perkeleen vallan alta Jumalan Lapsiksi. Ristillä tapahtuu tänäkin päivänä autuas vaihtokauppa, jossa Jeesus ottaa päälleen syntimme ja kurjan luontomme ja antaa tilalle täydellisen kelpaavuutensa Jumalalle. ”sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima”, sanoo Raamattu. Ristin sanoma on loukkaus sille, joka ei tahdo tehdä parannusta. Katuva ihminen usein hyväksyy kohdalleen Jeesuksen osoittaman rakkauden. Pitäytyminen ristin mieheen merkitsee myös ristin häpeän päälleen ottamista. Raakarahvas ja muotojumaliset johtajat pilkkasivat, mutta Jeesus kuuliaisena Isälle Jumalalle sydän täynnä rakkautta ei katkeroitunut. Hän ei ajatellut itseään, vaan rakasti meitä kaikkia tänäänkin. ”sillä niin runneltu, ei enää ihmisen kaltainen, oli hänen muotonsa”, sanoo Raamattu. Kuka tällaiseen murjottuun ja häpeällisesti kuolevaan mieheen samaistuisi? Mutta joka sen tekee, löytää todellisen elämän lahjana. Hyvä lukija, onko sinulla uskallus Ristiinnaulittuun? Jos on, niin Jumala rakkaudessaan armahtaa sinut, vapauttaa orjuudesta ja lahjoittaa ylenpalttisesti hyvyyttään. Jeesuksen ylösnousemuksen ja Taivaaseen korotuksen perusteella Jumala antaa myös Pyhän Hengen ja Valtakuntansa kansalaisuuden. Lopuksi Erkki Lemisen sanoin:

”Ristin luona kiusatulla, langenneella vaivatulla paras paikka on, paras paikka on. Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois, ristin luota pois. Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. Ristin luona ainoastaan Isä armahtavi lastaan, rauhan julistaa, rauhan julistaa. Ristin luona kiusatulla paras paikka on”.

Unto Pulkkinen


10.12.2015 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
KYÖSTI KALLION ESIMERKKI
Johtajien vastuulle on uskottu paljon ja siksi heiltä myös paljon vaaditaan. Alaiset katsovat johtajaan, havainnoivat hänen puheitaan, moraalia, oikeudenmukaisuutta, totuudellisuutta, välittämistään ja ammattitaitoa. Johtajan esimerkki säteilee laajalle ja on siksi tärkeä organisaation menestykselle.

Perheenisä on myös haasteellisella paikalla. Hän on viimekädessä vastuussa perheen hyvinvoinnista. Onnellinen se perhe, jossa hän viisaasti ja rakkaudella hoitaa perheen asioita yhdessä vaimonsa kanssa kuunnellen hänen mielipidettään ja osin lastenkin. Neuvottelun päätteeksi perhe voi sitten yhdessä kiittää Herraa kodista ja kaikesta hyvästä lahjasta. Tällaisessa perheessä lapset saavat hyvät eväät ja terveen perhemallin elämäänsä.

Seurakunta on verrannollinen perheeseen. Siinäkin miehen osa seurakunnan paimenena on vastuullinen. Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla, niin hän piti Pietarille työhaastattelun. Hän ei kysynyt ammattitaitoa kalastajana, vaan ainoastaan yhden kysymyksen, Joh 21:15: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" Tähän Pietari vastasi: "Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas." Muuta ei tarvittu, Pietari sai paikan hengellisenä johtajana ja sielujen paimenena toteuttamaan lähetyskäskyä, jotta syntinen maailma tulisi voitetuksi Kristukselle. Samalla Ylipaimen Jeesus hoiti lempeästi kieltäjä Pietarin sielun vapaaksi kieltämisen traumasta.

Kyösti Kallio oli kotoisin Ylivieskasta, mutta asui Nivalassa. Hän oli presidenttinä Talvisodankin ajan. Hän oli kansan johtajana huolissaan kansan tulevaisuudesta. Kallion kehotus Suomen Armeijalle Jouluna 1939 oli: Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan Raamattua. Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet siitä elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan Sanan uudestiluovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset. ”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä”, Snl 14:34.

Presidentin rukous Suomen puolesta Talvisodan aikana oli seuraava: Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme Sinua: Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.
Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä. Herra, sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse. Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset saatanalliselta eksytykseltä. Herra, armahda meitä.
Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapahtavasta armostasi. Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme. Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme Sinun kauttasi, siihen me uskomme. Armahda meitä. Amen.
Unto Pulkkinen


11.2.2016 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
JUMALAN VALTAKUNNAN KANSALAISENA
On se merkillinen asia tuo Jumalan valtakunta. Sitä ei voi järjellä saavuttaa eikä ymmärtää. Luonnollinen ihminen ei löydä siitä sisimmässään pienintäkään käsitystä. Muistan omasta kokemuksestani ne ajat, jolloin elin luonnollisessa tilassa maailman riennoissa. Uskon asiat ja niissä käytetyt sanat kaikuivat kuuroille korville ja tuntuivat tyhjältä sanahelinältä. Sitten, kun Jumala alkoi kutsua ja johdatti aikuisiällä pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan valtakunnan asiat alkoivat valjeta. Sanat alkoivat osoittautua todeksi ja saivat valtavan sisällön. Jumalan Valtakunta on todellisempi, kuin se, mitä maailmassa näemme ja koemme. Siinä vallitsee nykyhetken todellisuus. Todellisuudentajua voi kuvata metrin viivalla. Alkupäässä on täysi harhaisuus psykologisessa mielessä. Ihminen psykoosissa, traumatilassa, on juuri tässä tilassa. Janan loppupäässä on Jeesus Kristus. Hänessä on nykytodellisuus sataprosenttisena. Jeesuksessa Kristuksessa löydämme Jumalan ja Taivasten valtakunnan.

Jeesus opetti Taivasten valtakunnasta vaeltaessaan maan päällä monin esimerkein. Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre tai kallisarvoinen helmi. Sen löytämiseksi ja omistamiseksi kannattaa uhrata kaiken muun. Se on kaikkea muuta kallisarvoisempaa. Se ei vielä ole näkyvä valtakunta, vaan se on sisäisesti Jeesuksen omien sydämissä. Jumalan valtakuntaa ei voi ostaa, ansaita eikä omistaa millään teoilla tai uhreilla. Jeesus sanoi, Matt 6:33:”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin”, siis kaikki elämän tarpeet. Tie Jumalan valtakuntaan kulkee Golgatan raja-aseman kautta. Siellä on rajapuomina Jeesuksen risti. Passimme Jumalan Valtakuntaan on Jeesuksen verellä kirjoitettu. Siinä on viisumileima, jonka antaa Pyhä Henki. Joka on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen ristin ansion perusteella ja on saanut Pyhän Hengen lahjan, on täysivaltainen Jumalan valtakunnan kansalainen, vaikkei vielä täysin synnittömäksi olisi tullutkaan. Jumalan valtakunta murtautui maailmaan Helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Samalla syntyivät ensimmäiset kristityt ja ensimmäinen kristillinen seurakunta.

Jeesus Kristus on kunnian kuningas Jumalan valtakunnassa. Hän hallinnoi sitä Pyhän Henkensä kautta. Se ei vielä ole tullut näkyväksi, mutta kerran tulee Jeesuksen palatessa. Valtakunnassa vallitsevat Jumalan armo, totuus, oikeus, pyyteetön rakkaus ja puhdas omatunto. On myöskin maallinen valtakunta eli hallintavalta, kuten Suomen tasavalta. Tämä perustuu lakiin ja järkeen. Yhteiskuntajärjestys on Jumalan säätämys. Nämä valtakunnat toimivat rinnakkain ja niitä ei saa sekoittaa, että toinen määrää toista. Valtion lakien tulee olla sopusoinnussa Raamatun kanssa, muutoin tulee ennen pitkää tuhoa. Jumalan valtakunta on ensisijainen kristityille. Sieltä käsin hän toimii arkielämässään antaen ”keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on”. Jumalan valtakunta pysyy ikuisesti, toisin kuin maalliset. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, Luuk 12:32:"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.

Olisi mukavaa, jos Jumalan valtakunta saisi Suomessa enemmän sijaa. Suomesta tulisi miltei maanpäällinen paratiisi. Avioliitot olisivat vain miehen naisen välisiä, elämäntavat terveitä, kansantalous kunnossa, juoppous poissa, kirkot täynnä väkeä, vankilat kiinni ja lapset kasvaisivat terveiksi aikuisiksi. Virsi 173:1:
Ilmoita, Herramme, voimasi meille ja valtakuntasi tulla jo suo.
Johdata kansamme armosi tuntoon ja pyhä pelkosi mieliimme luo.
Herra, me pyydämme siunaustasi, Henkesi tulta ja laupeuttasi,
Henkesi tulta ja laupeuttasi.
Unto Pulkkinen


23.6.2016 Perhonjokilaakso-lehden palstalla: Elämän Sana arjessa
MEITÄ ODOTTAA IKUINEN ELÄMÄ
Raamattu sanoo, että ihminen on ikuisuusolento. Luonnolliset havainnot helposti johtavat ajattelemaan, että ei ole. Miksi ihminen ei eläisi ikuisesti? Jeesuksen, Jumalan, ja apostolien epäämätön todistus sanoo "kyllä". Luonnollinen ymmärryskin voi vakuuttaa, ettei tämä ihmeellinen elämä voi raueta tyhjiin. Olemme siis matkalla taivaaseen eli Jumalan lopulliseen Valtakuntaan. Se tulee kerran toteutumaan näkyvällä tavalla, kun Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Maallinen ruumiimme kerran haudataan ja se muuttuu maaksi. Sielumme kuitenkin pääsee uskossa Jeesukseen hänen luokseen taivaalliseen Paratiisiin. Siellä odotamme ylösnousemusta kuolleista eli viimeistä ajallista päivää. Kuolleitten ylösnousemus tapahtuu, kuten Jeesus sanoi, Joh 6:39-40: ”Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” Jeesus lupasi, että kerran tapahtuu kuolleitten ylösnousemus. Hän lupasi myös, että hän antaa meille ruumiimme kirkastettuna eli taivaallisena. Job jo sanoi: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” Tämän lunastajan nimi on Jeesus. Hän on veljemme ja ystävämme koko ikuisuuden ja samaan aikaan kuitenkin tosi ja elävä Jumala. On käyvä ilmi, että Kuolema ja kaikki unohdetut haudat ovat hänen vallassaan. Kun hän tulee takaisin, hän löytää tiensä joka ainoalle haudalle. Hän huutaa jokaisen maatuneen ruumiin jälleen esiin. Hän seisoo silloin mahdissaan multien päällä jokaisella haudalla. Vaikka maallinen haudattu ruumiimme on tuhoutunut, niin hän kuitenkin huutaa sanallaan sen esiin. Hän kutsuu sen nimeltä ja antaa sen meille vaatetukseksi. Jeesus lunastaa ruumiimme niin, että siitä tulee hänen taivaallisen ruumiinsa kaltainen. Kaikki ruumiin vajavuudet ja sairaudet ovat pois pyyhittyjä. Tämä uusi taivaallinen ruumis on kaunis, voimakas ja virheetön, eikä vanhene koskaan.

Raamattu sanoo, että hän pyyhkii meidän silmistämme joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Silloin emme ainoastaan sielussamme ja hengessämme näe häntä. Näemme hänet silloin omin silmin niin kuin nyt näemme toisemme. Jeesuksen kohtaaminen tulee olemaan ihmeellistä, jos on rakastanut häntä täällä ajassa. Raamattu sanoo myös, että ne, jotka täällä ajassa ovat epäuskolla häntä halveksineet, tulevat silloin itkemään katkerasti hänen tähtensä. He tajuavat silloin, että on ikuisesti liian myöhäistä katua. Mutta Jeesuksen kohtaaminen tulee olemaan ihmeellistä niille, jotka täällä maailmassa uskoivat häneen, vaikka eivät nähneet häntä ja jotka rakastivat häntä sydämestään, vaikkei häntä voitu koskettaa käsin eikä nähdä silmillä. Silloin kohtaamme rakkaan Jeesuksemme, joka otti meidät omakseen ikuisiksi ajoiksi Golgatalla ristin juurella. Saamme syleillä häntä ja kiittää häntä ihmeellisestä pelastuksesta.

On osoittautuva, että hän toden totta piti sanansa. Silloin saamme myös syleillä niitä rakkaitamme, jotka kuolivat Herraan uskoen. Jokainen on tunteva rakkaansa ja puhuva heidän kanssaan rakastavia sanoja. Me pääsemme jälleen elämään yhdessä omiemme kanssa ikuisesti rakastaen. Mikä ilo ja riemu silloin vallitseekaan! Kaikki maallinen ahdinko, kipu ja vaiva ovat unohtuneet ikuisesti. Tämä ihmeellinen tuleva elämä ei pääty koskaan. Se vaan jatkuu ja jatkuu vuosimiljardista toiseen, eikä lopu ikinä. Tämän kaiken on luvannut omilleen Jeesus Kristus, joka on uskollinen ja totinen, joka ei valehtele. Tämä kaikki yksin Jeesuksen armosta, Ilman meidän omaa ansiota, kokonaan ilmaiseksi ja lahjaksi.

Hyvä Ystävä, jos kuolemanpelko vaivaa sinua, niin ole turvallisella mielellä. Jeesus pitää meistä huolen elämässä ja kuolemassa ja sen jälkeenkin, kun turvaamme häneen.

Unto Pulkkinen