Suomen Raamattuopisto Järviradio Tapahtuma: Hengellinen Ilta
Aika: Ma 15.9.2014 klo 18:00 – 21:00
Paikka: Järviradio, Alajärvi
Opetus: Pelkojen voittajaksi
Puhuja: Unto Pulkkinen

PELKOJEN VOITTAJAKSI
Millaisia pelkoja on?
Pelko on katala asia ihmisen elämässä.
Se tuntuu niin todelta kuin vaan tunne tosi on.
Yleensä ihminen ei epäile pelon totuudenmukaisuutta tai oikeutusta nykyhetkessä tai käsillä olevassa tilanteessa.
Siis sitä, onko pelko aiheellinen ja perusteltu käsillä olevassa tilanteessa.
Jatkuva pelko riistää elämästä ilon ja mielekkyyden.
Se jäytää ihmisen voimavaroja ja voi jopa sairastuttaa.
Pelko voi myös johtaa nykytilanteen kannalta huonoihin päätöksiin.
Toisin sanoen todelliset nykyhetken seikat perustelisivat toisenlaisia päätöksiä.
Monesti sanotaan jossakin tilanteessa, että ”pidä pää kylmänä”.
Tämä tarkoittaa, että älä anna esimerkiksi pelkojen määrätä toimintaasi.
Kun pelko on päällä, niin ihminen usein ajattelee, puhuu ja toimii sen ehdoilla.
Yleensä ihminen pyrkii väistämään asiat ja tilanteet, joihin pelko liittyy.
Pelko siis määrää sillä hetkellä ihmisen toimintaa, vaikka pelko ei perustuisi nykytodellisuuteen.
On olemassa monenlaisia sielullisia pelkoja ja ne ovat usein yksilökohtaisia ja kullekin erilaisia.
Yksi voi pelätä ihmisjoukossa, toinen yksinään, kolmas koiria, neljäs pimeää, viides liikenteessä ajamista,
kuudes lentokoneessa, seitsemäs esiintymistä, kahdeksas sairastumista, yhdeksäs kuolemaa,
kymmenes toimeentulo-ongelmia, yhdestoista maailman saastumista, kahdestoista reputtamista kokeissa jne.
Kipeä pelko on vanhemille esim. se pelko, että miten oman huumeiden tai alkoholin orjaksi joutuneen lapsen käy
tai se vanhempien pelko, että oma pieni lapsi ei selviä syöpäsairaudesta tai muusta vakavasta sairaudesta.
Tällaiset omiin lapsiin liittyvät vakavat pelot melkein murtavat vanhempien sydämen, niin raskaista ne ovat.
Tämän kaikki isätja äidit lapsiaan rakastavina hyvin ymmärtävät.
Tiedän erään kyvykkään henkilön, joka ei halunnut tehdä väitöskirjaa, koska pelkäsi väitöstilaisuutta.
Siellähän on vastaväittäjä sekä kriittinen yleisö paikalla.
Henkilö pelkäsi tällaista ryhmätilannetta ja koki nähdäkseni tällaisen tilanteen kuin raastuvan syytöstilanteena.
Ehkä hän oli lapsena joutunut jossain ryhmässä, ehkä perheessään, kokemaan jotakin ikävää.
Tämä sitten heijastuu nykyhetkeen, vaikka sillä ei ole nykyhetken kanssa mitään tekemistä.

Eräs voimakas pelko on pelko tulla hylätyksi.
Tämä on tavallista varsinkin lapsilla, mutta myös esimerkiksi aviopuolisoiden tapauksessa.
Myöskin ystävä voi hylätä, mikä voi aiheuttaa ainakin syvää pettymystä.
Kun sotalapsia vietiin Ruotsiin turvaan, niin lapset olivat jopa kauhun lamauttamia.
He tulkitsivat asian hylkäämiseksi, vaikka aikuiset tarkoittivat hyvää.
Kun TV:ssakin on dokumenteissa näytetty niitä pikkuisia yksinään lappu kaulassa asemalaiturilla tai
junan ikkunasta katsomassa, kun äiti jää sinne, niin sitä ei voi itkemättä katsoa.
Raamatun mukaan Jumala vihaa erityisesti hylkäämistä.
Se on yksi suurimpia syntejä, vaikka mikä tahansa synti on aina synti.
Niinpä perheyhteydestä tai sukuyhteydestä ei pitäisi hylätä ketään.
Meidän tulisi elää Jeesuksessa Kristuksessa lähimmäisiä varten, emme itseämme varten.
Apostoli Paavali kirjoitti, Gal.6:2:
Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.
Nykyään melkein puolet avioliitoista purkautuu, vaikka on annettu lupaus sekä myötä-
että vastoinkäymisissä yhdessä pysymisestä.
Olisi varmaan kauheaa ajatella, että puoliso voi hylätä.
Ensin on rakentanut elämänsä avioliiton ehdoilla ja sitten tuleekin märällä rätillä päin pläsiä.
Tämä on surullista, sillä siitä jää väkisinkin vamma molempien sieluun ja lapset kärsivät eniten.
Tiedän joitakin miehiä, jotka eron jälkeen ovat ratkenneet ryyppäämään aika pitkäksi aikaa.
Pitäisi vaan yrittää sopia hiertävät asiat vaikkapa Jumalalta apua pyytäen.
Hän on luvannut kuulla rukoukset ja auttaa varmasti.
Tosin hylkäämisetkin ihminen saa anteeksi Jeesuksen tähden.
Jumala hylkäsi hetkeksi Poikansa ristillä, että meidän hylkäämiset olisi kannettu.
Ei kuitenkaan ole syytä hylätä ketään kovin kevyesti tietäen, että voi sitten myöhemmin saada sen anteeksi.
Tämä olisi halpaa spekulatiivsta armoa, mikä olisi kova synti.
Pelolle sukua oleva asia on HÄPEÄ. Sekin rajoittaa ihmisen elämää.
Siitä ei kuitenkaan tässä enempää.
Yksi pelkoa ja ahdistusta aiheuttava asia on syyllisyys eli tehty synti.
Jo Adam Paratiisissa langettuaan syntiin pelkäsi Jumalaa ja lymysi häneltä.
Hän tiesi toimineensa väärin ja ei kestänyt Jumalan pyhyyden edessä.
Tätä pakoilua Jumalan edestä tapahtuu tänäkin päivänä.
Joskus kuulee jonkun sanovan, että rankaiseekohan Jumala minua tällä vaivalla, kun tein sitä tai tätä.
Henkilöllä voi olla jopa pelkoa sen tähden.
Tähän on sanottava, että Jumala ei rankaise esimerkiksi sairaudella henkilöä.
Hän kyllä voi sallia yhtä ja toista vastusta elämässämme.
Tällöin se on meille uskon koetukseksi, että turvaudummeko häneen, jotta pääsemme koetuksesta.
Jumala antoi oman Poikansa ristiinnaulittavaksi edestämme ja hänessä me saamme armon.
Jumala on hyvä Isä eikä kiusaa meitä erilaisilla rangaistuksilla.
Vanhan liiton aika oli erilaista.
Siinä oli kyseessä lakiliitto, jossa rikkomuksesta seurasi rangaistus.
Ihminen niin helposti menee lain alle ja alkaa pystyttää uudelleen Vanhan Liiton lakisysteemiä.
Siihen kuuluu myös Jumalan miellyttäminen omilla teoilla autuuden hankkimiseksi.
Me elämme nyt kuitenkin armotalouden aikaa.
Emme ole lain alla, vaan armon alla.
Tosin kerran tulee viimeinen tuomio ja rangaistus, mutta sen aika ei ole nyt.
Puhutaan myös Jumalan pelosta uskovilla. Se on oikeastaan Jumalan kunnioittamista,
hänen Sanansa totena pitämistä, aralla, nöyrällä ja kuuliaisella sydämellä oloa hänen pyhyytensä edessä
ja pitäen häntä ainoana ylimpänä turvanaan ja Herranaan.
Kalastaja Simon, myöhemmin apostoli Pietari, ja hänen kumppaninsa joutuivat pelon valtaan suuren kalansaaliin tähden.
Jeesus kehotti heitä heittämään verkot syvään veteen.
Kalansaalis oli niin suuri, että Pietari sanoi, Luuk 5:8-10:
Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi:
"Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies."
9 Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden,
10 samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita.
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja."

He tajusivat ja kokivat, että kyseessä oli Jumalan Pyhä.
Jeesus sanoi Pietarille: Älä pelkää.
Raamatussa onkin satoja kehoituksia olla pelkäämättä.
Tällainen pelko Jumalan pyhyyden edessä voi koitua siunaukseksi.
Luuk.1:49-50: 49 sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä, 50 polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.

Myöskin Apt.10:35 puhuu Jumalan pelosta:
Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.

Mistä pelot tulevat?
Tässä osiossa käsittelen hieman sielullis-psykologiselta kannalta asiaa.
Kuitenkin painotan sitä, että kaikki nämä asiat löytyvät myös Raamatusta.
Ne on siellä vaan kerrottu toisilla sanoilla eli Raamatun kielellä.
Arkihavainnot osoittavat, että toiset ovat perusluonteeltaan pelokkaampia kuin toiset.
Jotkut ovat melkein pelkokimppuja.
Nykypäivänä on muotia panna geenien syyksi milloin mitäkin, ehkä jopa pelokkuudenkin.
On päivänselvää, että pelot ja pelokkuus eivät johdu geeneistä.
Useimpien pelkojen juuret ovat vanhassa Adamissa, perisynnissä, lihassa.
Lapsuuden vaikutus pelkojen syntyyn on aivan ilmeistä.
Toivo on siinä, että peloista päästään eroon.
Pelon tilalle tulee sitten vapaus.
Lapsi on voinut kokea pienenä ahdistavia tilanteita hylkäämisestä ja turvattomuudesta.
Niiden tilanteiden kielteiset tunnemuistot ovat myös tallettuneet sieluun.
Pelko on sitä lujemmassa, mitä varemmin lapsuudessa siihen johtaneet kielteiset syyt ovat tapahtuneet.
Puhutaan jopa henkilölle yksilöllisestä elämän käsikirjoituksesta.
Elämän käsikirjoitus ohjaa ja ohjelmoi jatkuvasti ihmisen lähes kaikkea toimintaa.
Käsikirjoitus on peräisin varhaislapsuudesta.
Se voidaan lukea kuuluvaksi vanhaan Adamiin tai toisin sanoin perisynnin taakkaan.
Se on muodostunut pääosin jo ennen seitsemättä ikävuotta lapsen pääötösten kautta.
Näin on muodostunut asenteita, ajattelutapoja, reagointi- ja toimintamalleja sekä arvostuksia.
Nämä sekä yleinen elämänasenne sisältäen myös pelokkuuden, on alkanut kehittyä jo
lapsen ollessa kohdussa ja imiessä itseensä kokemuksia äitinsä kautta.
Se on syntynyt lapsen päätösten pohjalta perustuen pääasiassa lapsen vanhempien viesteihin ja toimintaan,
hoivaan ja erilaisten tapahtumien tunnemuistoihin.
Lapsi on päättänyt asioita paljolti tunneperäisesti.
Hän on ehdollistanut ne omaan hyväksyntään ja turvaan eri tilanteissa.
Lapsi ei siis näe tilannetta objektiivisesti eli todenmukaisesti niin kuin aikuinen.
Samalla lapsi omaksuu myös vanhempien käyttäytymismalleja samaistumisen kautta ja on muodostanut
toimintatapoja saadakseen hyväksyntää tai välttääkseen kielteistä suhtautumista.
Lapsi on muodostanut täten strategian tulla toimeen eli selviytyä.
Näin lapsen persoonallisuus ja pärjääminen elämässä muotoutuu käsikirjoitukseksi.
Käsikirjoituksen sisältämät jotkut, ehkä traumoihinkin, perustuvat uskomukset ja reagointimallit
saattavat haitata henkilön elämää koko loppuelämän ajan.
Ne voivat estää elämästä vapaana peloista tai estää itsensä hyväksytyksi kokemista.
Ne voivat estää kokemasta Lapsen iloa ja luovuutta, välittömyyttä, Aikuisen kokemaa nykytodellisuutta,
selkeää ajattelua ja vapautta nykyhetkeen sopimattomista opituista Vanhemman normeista.
Yleinen elämänasenne itseä kohtaan ja muita kohtaan voidaan tiivistää seuraavasti:
minä olen tai en ole OK, ja muut eli sinä ovat tai eivät ole OK.
Näistä syntyy erilaisia asenneyhdistelmiä:
minä olen OK (siis terve itsetunto) ja sinä olet OK (siis muiden näkeminen myönteisinä)
minä olen OK (siis terve itsetunto) ja sinä et ole OK (siis muiden näkeminen kielteisinä)
minä en olen OK (siis epäterve itsetunto) ja sinä olet OK (siis muiden näkeminen myönteisinä)
minä en ole OK (siis epäterve itsetunto) ja sinä et ole OK (siis muiden näkeminen kielteisinä)
Näistä surullinen tapaus on viimeinen eli: minä en ole OK ja sinä et ole OK.
Tällaista henkilöä vaivaavat pelot, häpeä ja alemmuudentunto sekä pettymys ihmisiin.
Tällaiset henkilöt eristäytyvät helposti ja heitä kristityt voisivat lähestyä Jumalan rakkaudella.
Onnellinen ihminen on sellainen, joka näkee sekä itsensä että muut myönteisinä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että tällainen henkilö hyväksyisi toisen tekemää pahaa.
Elämän käsikirjoitus on kertakaikkiaan sitova ja rajoittava enmmän tai vähemmän.
Se ohjaa henkilön elämää kuin elokuvan taustalla oleva käsikirjoitus ohjaa elokuvaa.
Voidaan sanoa, että siitä on aina haittaa, vaikkei sen ohjaava vaikutus olisikaan kaikilla kovin suuri.
Elämän käsikirjoituksen pohjana voi olla myös pahoja pelkoja eli traumoja joihinkin tilanteisiin liittyen.
Lapsi on kokenut jonkin suuren turvattomuuden jossakin tapahtumassa ja siihen liittyvä paha tunnemuisto on myös tallentunut.
Aikuisiällä vastaavan tyyppinen tilanne aktivoi sitten alitajuisesti lapsuudessa koetun pelon.
Niinpä elämän käsikirjoitus on usein sellainen, että siinä vältellään tilanteita, jotka lapsena liittyivät pelkojen syntyyn.
Luonnollinen henkilö pyrkii aikuisiässä luomaan ympärilleen asetelman, mikä vastaa ja sopii hänen käsikirjoitukseensa.
Käsikirjoitus vaikuttaa siihen, että ihmisen itsenäisyyden tunne on useinmiten pelkkää illuusiota ja
ihminen ei voi koskaan kokea täyttä tietoisuutta, avoimuutta, luovuutta ja läheisyyttä. Henkilöltä jäävät löytämättä ne mahdollisuudet, joita muutoin elämässä olisi.
Tämä on kauhea tilanne.
Elämän käsikirjoitus on useinmiten tiedostamaton henkilölle itselleen.
Pyhä Henki voi näyttää henkilölle tämän käsikirjoituksen olemassaolon ja riippuvuuden siitä.
Kun sen tiedostaa uskon vaelluksessa, niin tilanne on silloin hyvä.
Silloin vapautuminen alkaa Jeesusta seuraten.
Kiitos Jumalalle, tästäkin ansasta hän on Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut täyden pääsyn.

Ovatko sielulliset pelot totta?
Sielulliset pelot ovat totta siinä mielessä, että pelon tunteet ovat olemassa ja ihminen kokee tunneperäistä pelkoa.
Sielulliset pelot liittyvät lapsuuden joihinkin tapahtumiin ja olosuhteisiin, jotka nykyhetkessä eivät ole enää voimassa.
Pelot eivät siis ole läheskään aina perusteltuja nykyhetken tilanteessa, vaan ne ovat heijastumaa menneisyydestä.
Tässä mielessä voidaan sanoa, että pelon tunteet eivät ole totta.
Vaikka nykytilanne olisikin uhkaava, niin se ei välttämättä perustele pelkoa.
Ainakaan pelon tunne ei auta uhkaa vastaan, koska se vaan lamauttaa ajattelu- ja toimintakykyä.
1. Joh.4: Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17 Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.
Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.
Pelkoa ei rakkaudessa ole, 18 vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.
Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
Tämä 1. Johanneksen kirjeen kohta kertoo, että pelot eivät ole Jumalasta.
Ne ovat tulleet jostain muualta.
Edellisessä osiossa kävi ilmi, että ne ovat tulleet lapsuuden kokemusten ja kasvatusperinteen kautta.
Perimmältään ne ovat seurausta Adamin syntiinlankeemuksesta perisynnin kautta.
Kun olemme Kristuksessa eli samalla Jumalan rakkaudessa, niin me emme pelkää.
Silloin meillä on turva Jumalassa ja meidän ei edes tarvitse pelätä.
Jos jokin uhka on olemassa, niin tällöin ilman pelkoa voimme kohdata sen parhaalla tavalla.
Tämä ei silloinkaan tarkoita järjetöntä hullunrohkeaa uhan kohtaamista.
Ilman sielullista pelkoa uhan edessä järkemme, ongelmanratkaisukykymme,
vaistomme ja kehomme toimivat vapaina ja mahdollisimman hyvin.
Uhan kohtaaminen tai väistäminen tapahtuu tällöin mahdollisimman hyvällä tavalla.
Olen lukenut jostakin tutkimuksesta, jonka mukaan esimerkiksi suuressa onnettomuustilanteessa
ihmisistä vain noin 20% kykenee toimimaan järkevästi ensimmäisten tärkeiden minuuttien aikana.
Useimpia salpaa tilanteessa järkytys ja pelko.
Miksi esimerkiksi pelkäisimme yleisön edessä puhujapöntössä?
Eihän yleisö aio lynkata puhujaa, vaikkei hän aivan loistokkaasti puhuisikaan.
Ehkä pelkäämme silloin jonkinlaista häpeään joutumista.
Tällöin olisi kyseessä jokin lapsuudesta heijastuva häpeä- tai pelkotilanne muiden edessä.
Kristuksessa me siis elämme nykyhetken todellisuudessa ja hyvin todellisuudentajuisina.
Nykyhetken todellisuudessa eläminen tarkoittaa sitä, että alitajuiset vanhan minän pelot ja
muu tunnemuistoihin sitoutunut aineisto ei määrää ajatteluamme ja tuntemuksiamme.
Ihminen havainnoi silloin tilanteen todellisia seikkoja ja käsittelee tilannetta niihin pohjautuen.
Tällöinkin tietenkin voimme täysimääräisesti ottaa huomioon myöskin historialliset kokemuksemme,
vaikka se ei tapahdukaan nyt alitajuisesti tunnepohjalla, vaan tietona.
Silloin meidän ajatteluamme, päätöksentekoamme ja toimintaamme eivät ohjaa alitajuiset lapsuuden pelot.
Tästä seuraa, että päätöksemme ja toimintamme ovat silloin tilanteen mukaiset ja oikeammat.
Lyhyesti sanottuna siis sielulliset pelot EIVÄT OLE PERIMMÄLTÄÄN TOTTA!
Vaikka siltä niin toden tuntuisesti tuntuisikin.

Jeesuksen Risti ja Kuolemanpelko
Kuolemanpelko on kaikkien pelkojen äiti.
Se on Paholaisen kädessä tehokas ase.
Sillä se voi rääkätä ihmissieluja aina kauhuun saakka.
Kun kuolemanpelko on voitettu, niin silloin muut pelot näyttävät mitättömiltä.
Me emme omin voimin eikä avuin kykene voittamaan kuolemanpelkoa eikä Kuolemaakaan.
Kuolema on persoona, joka on Paholaisen hallussa.
Jeesustakin kohtasi ankarat Kuoleman ahdistukset Getsemanessa ennen ristiinnaulitsemista.
Siellä hän tiesi, että pian hänet ruoskitaan, ristiinnaulitaan ja näin tapetaan kiduttamalla.
Paholainen tarttui näihin mielikuviin ja alkoi ahdistaa Jeesusta.
Mar.14 kuvaa Getsemanen tapahtumaa seuraavasti:
32 He tulivat Getsemane-nimiseen paikkaan, ja Jeesus sanoi opetuslapsille: "Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä rukoilen."
33 Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen hän otti mukaansa. Hän alkoi nyt tuntea kauhua ja ahdistusta.
34 Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa." . . . .
40 Palatessaan hän jälleen tapasi opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut raskaasti painaa heidän silmiään.
He eivät tienneet, mitä vastaisivat hänelle. 41 Tullessaan kolmannen kerran Jeesus sanoi heille:
"Yhäkö te nukutte ja lepäätte? Kaikki on selvää. Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.
Lopulta siis Jeesukselle oli selvää, että risti oli Isän tahto.
Hän pääsi rukouksen kautta voitolle ahdistuksista.
Hän lähti selkeällä mielellä, Isään turvaten, Kuoleman ahdistusten voittajana kohti ristiään.
Hänellä oli turva Isässä Jumalassa ja hän ei epäröinyt eikä pelännyt.

Jeesus voitti Golgatan ristillä Kuolemankin Isän Jumalan kuuliaisuutensa kautta.
Kun hänellä sielun ruumiista siirtymisen hetki koitti, niin hänestä ei Kuolema saanut otetta.
Hän oli vapaa pimeyden voimista ja hänellä oli yhteys Jumalaan ja turva Jumalassa.
Näin hän antoi henkensä Isän käsiin eikä Kuolema saanut hänestä otetta.
Tosin Jeesuksen kuollut maallinen ruumis haudattiin kalliohautaan, mutta hän eli Hengessä.
Hän ei joutunut Tuonelaan synnin kahleissa ja Kuoleman talutusnuorassa, niin kuin muut.
Kun Jeesus astui alas Tuonelaan ristin voittajana, hän mursi Tuonelan salvat ja
avasi Tuonelan portit selkosen selälleen.
Hän riisti Saatanalta Kuoleman ja Tuonelan avaimet.
Ne ovat nyt hänen hallussaan.
Hänen kädestään ei kukaan eikä mikään kykene riistämään enää hänen omiaan.
Hän on voittanut Kuoleman vallan ja Jeesuksessa Kristuksessa on meidänkin toivomme.
Hänessä ja hänen kanssaan me olemme turvassa, tuli mitä tuli.
Jumala antoi vakuudet kaikesta tästä herättämällä Poikansa kuolleista.
Jeesus osoitti elävänsä monin epäämättömin todistein.
Jeesuksen hauta oli tyhjä Pääsiäisaamuna.
Jeesus toi ilmi katoamattomuuden ja iankaikkisen elämän.
Kuolema on voitettu ja Jeesus elää!
Hänellä on nyt kaikki valta ja hän elää ja hallitsee Isän oikealla puolella Taivaassa.
Koska Jeesus elää, niin sen tähden mekin, hänen omansa, saamme elää.
Hän vaeltaa vierellämme tukien täällä ahdingon alhossa meidän omalla ristin tiellämme.
Hänen kanssaan vaeltaessamme koemme turvaa, rauhaa ja iloa.
Ps.103:4 sanoo: Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Jos meitä joskus kuitenkin vaivaa kuolemanpelko, niin voimme rukoilla vaikkapa seuraavasti:
Taivaan Isä, minua vaivaa nyt kuolemanpelko.
Itse en voi sille mitään.
Mutta sinun Poikasi Herramme Jeesus Kristus on jo voittanut Kuoleman.
Jeesuksen ristin voittoon vedoten pyydän, että vapauta minut nyt Kuoleman pelosta.
Anna tyköäsi Taivaasta virrata sydämeeni turva ja rauha Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä.
Kiitos, että sinä olet hyvä Isä, joka pidät minustakin huolen.Aamen.

Ja kas, aivan kuin vaivihkaa kuolemanpelko poistuu ja tilalle tulee Kristuksen rauha sydämeen.
Kun tämän toistaa Kuolemanpelon jälleen nostaessa päätään, niin vähitellen pelon voima vähenee.

Pelkojen kohtaaminen uskonvaelluksessa
Sielulliset pelot eivät ole viimeinen sana, koska meillä on pääsy niistä Jeesuksessa Kristuksessa.
Niin kuin Jeesuskin Getsemanessa pääsi niistä voitolle rukoillen Isältä vapautusta niistä.
Jeesus pääsi voitolle peloista ja lopulta hänellä oli turva Jumalassa, eikä hän enää pelännyt,
vaikka tiesi, mitä oli tulossa eli tuomio, ruoskinta, häpäisy ja kidutuskuolema ristiinnaulittuna.
Myöskin lukuisat marttyyrien todistukset kertovat samaa.
Kuitenkin meillä nyky-Suomessa pelot ovat todellisesti aika pieniä.
Tosin pelot ovat yksilöllisiä ja pienikin asia saattaa olla tosi pelottava riippuen siihen liittyvästä tunnemuistosta.
Saatetaan pelätä, että saa ylinopeussakot tai joutuu työttömäksi tai muuta vastaavaa.
Kuitenkaan ei tarvitse pelätä leijonien eteen tai elävältä haudatuksi joutumista.
Pelkoa aiheuttava edessä oleva tilanne on itse asiassa mahdollisuus hengellisen vapautumisen askeleeseen.
Apostoli Paavalikin oli mielistynyt heikkouteen, 2.Kor.12:9-10:
Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.
10 Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista,
joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Voi kertoa Herralle pelkonsa kyseisessä tilanteessa.
Voi pyytää, että hän ottaisi sen pois Jeesuksen ristin voiton tähden.
Että hän antaisi tilalle tyköään Taivaasta Jeesuksen nimessä turvan ja rauhan sydämeen.
Että hän antaisi rohkeuden kohdata pelkoa aiheuttava tilanne.
Kun sitten menemme tilanteeseen, niin Herra on kanssamme ja tukee –
ja pelot eivät saa valtaansa, vaikka yrittäisivätkin ahdistella.
Tästä seuraa pelosta vapautumisen ja sydämen avartumisen askel.
Seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa pelko on jo pienempi ja rukouksen kautta voi toistaa saman.
Lopulta pelko häviää likimain kokonaan.
Samantyyppisesti tehdään maallisessakin pelkojen voittamistyössä.
Jos vaikka jollakin on ahtaan paikan kammo, niin henkilöä tukien hänet viedään läpi ahtaiden paikkojen.
Hyvässä lykyssä pelko toistokertojen myötä vaimenee.
Tällöin pelkääjä ikään kuin ”lainaa” toisen turvallisen henkilön persoonaa.
Jeesus Kristus on kuitenkin turvallisin kumppani kohdattaessa pelkoa aiheuttavia tilanteita.
Kristityllä on ylivertainen etu tässä suhteessa, koska saattaja on täydellinen Herra.

On raamatullista sekin, että tukeutuu kristittyyn veljeen tai sisareen pelkoasiassa.
Yhdessä voi sitten rukoilla, että pelko poistuu.
Tämä liittyy sielunhoidon piiriin, mitä ei tarvitse väheksyä tai häpeillä.
Apostoli Paavali kirjoitti, Gal.6:2:
Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.
Jumala antaa Jeesuksen omille myös niin sanotun avainten vallan.
Tämä kattaa myös pelkojen käsittelyn.
Pelothan ovat usein sidoksissa alitajuiseen vanhan minän perisyntiin.
Herra viime kädessä toimii silläkin tavalla palvelijansa kautta.
Hengellisessä tilaisuudessa voi myös kertoa julkiseksi esirukousaiheeksi tietyn oman pelkonsa.
Tämäkin voi haihduttaa pelon, kun se jaetaan muidenkin kanssa.
On hyvä,jos pystyy määrittelemään ja pukemaan sanoiksi mahdollisimman tarkkaan, mikä pelko on kyseessä.
Tällöin voi esittää Herralle täsmäpyynnön ja voi saada täsmäavun.
On kyllä alitajuisia selittämättömiä pelkojakin.
Niistä ei aina tiedä, mikä pelko on kyseessä ja mistä se on aiheutunut.
Hän vapauttaa tällaisestakin tunnistamattomasta pelosta ja antaa rauhansa, koska Kristuksessa,
se on Jumalan rakkaudessa, ei ole pelkoa.
Masennuskin saattaa mielestäni olla lähellä pelkokäsitettä.
Siinä ei välttämättä tiedä, mistä se johtuu.
Sitä kokee vaan raskaan taakan sydämen ja mielen päällä.
Elämänhalu ja ilo voivat olla vähissä ja sisäinen näkymä on harmaa.
Tällaisenkin on hyvä kertoa Herralle, koska hän tietää.
Sen verran voi sanoa, että ainakaan se ei tule Jumalasta.
Voidaan soveltaen sanoa myös: Masennusta ei rakkaudessa ole . . .
Masennuksen voimat liittyvät vanhaan Adamiin.

Omalta kohdaltani kerron pari melko kevyttä tapausta, joihin uskonvaelluksessani liittyi pelkoa.
Olin seminaaritilanteessa ja siihen aikaan uskonvaelluksen alkuaikoina pelkäsin esiintymistä.
Käsittelimme asioita ja edessä saattoi esittää omia ratkaisuja asioihin ja kirjata ne taululle.
Mielessäni oli ratkaisu, mutta pelko esti esittämästä sitä.
Sitten Herra kehotti sisäisellä äänellä menemään esittämään sen.
Kamppailin pelon kanssa hetken ja onneksi sitten menin.
Siitä oli seurauksena se, että esiintymispelko väheni aika paljon jatkossa.

Toinen tapaus liittyi todistamiseen.
Yhtä-äkkiä työhuoneessa ollessani Herra kehotti menemään todistamaan esimiehelle.
Toisen ihmisen on vaikea kuvitella sitä pelon määrää, mitä koin siinä hetkessä.
Vatsaa kouristi ja hiki tuli pintaan.
Yritin vastustella, etten tiedä, mitä sanoa.
Ääni kehotti edelleen ja lopulta annoin periksi ja sanoin:
Kun Herra kerran tahdot minun menevän, niin anna minulle sanat, mitä puhua.
Menin sitten pelosta huolimatta, kun sihteeri ilmoitti, että osastonjohtaja on nyt paikalla.
Ainakin minun mielestäni tuima ja pelottava johtaja istui isossa huoneessa
jykevän tammipöydän takana ja kysyi, mitä minulla on asiaa.
Astuin keskelle lattiaa ja sain sillä hetkellä sanat:
”Jeesus on minut pelastanut ja hän on minun Herrani.”
Oli kuin salama kirkkaalta taivaalta olisi iskenyt johtajaan.
Varmaan melkein minuutin, ainakin siltä tuntui, hän oli kuin patsas liikkumatta.
Tästä todistamisesta seurasi, että tällainen pelko hellitti minulla huomattavasti.
Myös tästä seuraten sain julistaa evankeliumia kaikille muillekin toimistopäälliköille eräässä
lounastilaisuudessa ja eräs otti vastaan armotarjouksenkin.

Sielulliset pelot eivät ole Jumalasta, eikä kristitty saa niiden mukaan vaeltaa.
Herraan turvaten ne on vain parasta kohdata.
Raamatun mukaan pelkurit eivät peri Jumalan Valtakuntaa.
Paavalikin ja Barnabas rohkaisivat seurakuntia sanoen, Apt.14:22:
"Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta."
Raamatussa on paljon rohkaisun sanoja kristitylle:
Raamatussa on 365 kertaa: ”Älä pelkää!”. Siis yhtä monta kuin on päiviä vuodessa.
Vuodessa ei jää siis yhtään päivää pelkäämistä varten.
Jos synnin aiheuttama syyllisyys ja pelko painaa mieltä, niin lääkkeenä on parannuksen teko,
synnin tunnustaminen Jumalan edessä ja anteeksiantamuksen vastaanottaminen Jeesuksen sovitustyön perusteella.
Tämän jälkeen sitten voi korjata syntinsä seurauksia, jos on mahdollista.
Sen jälkeen Ef 3:12 lohduttaa ja rohkaisee meitä seuraavasti:
Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.
Silloin meillä ei enää ole synnin aiheuttamaa pelkoa sydämessämme.
Hepr 10:35-39: Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti.
Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut.
Onhan sanottu näin: - Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele.
Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy.
Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.

2 Tim 1:7: Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.
Room 8:15: Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan.
Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!"

Joh 8:36: Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
2 Kor 4:16: Me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.
Kol 2:1-3:. . . , että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan
TÄYDEN YMMÄRTÄMYKSEN koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,
jossa kaikki VIISAUDEN JA TIEDON AARTEET ovat kätkettyinä.

Tässä on tie Aikuisuuteen ja vapautumiseen.
Virressä 225: 2.säkeistö sanoo: . . . Siitä kasvaa usko, tieto,voima, taito, joka mielen hallitsee.
Ef 4:13-14: Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin
saavutamme AIKUISUUDEN, Kristuksen täyteyttä vastaavan KYPSYYDEN, silloin emme enää ole alaikäisiä,
jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, kirjoitti apostoli Johannes.
Apostoli Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle verrattomasta tiestä eli Jumalan rakkaudesta, 1.Kor.13:
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Ef 3:17-19: Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.
Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa KÄSITTÄMÄÄN kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden,
ja voitte TAJUTA Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko TÄYTEYS valtaa teidät.

Jumalan täyteys tarkoittaa monenlaista kyvykkyyttä ja vapautta elämän käsikirjoituksesta sekä vanhoista
ajattelu-, asenne- ja toimintamalleista.
Kun ihminen on Kristuksessa ja samalla Isässä ja Pyhässä Hengessä ja kokee täyden vapauden kaikesta,
mikä painaa mieltä, peloista, ahdistuksista, mikä saa sielun levottomaksi, järjellisen ajattelun sumeudesta,
alemmuuden tunteista, riittämättömyydestä ja kaikesta, mikä vähänkään tuntuu kielteiseltä, niin siinä on valtava autuus.
Se on suurenmoista, kun Herrassa kokee, että on täysin hyväksytty ja turvassa, että harhaisuuden sumuverhot ovat poissa
järjenkin edestä ja että Isän rakkaus vuotaa sydämeen Taivaasta Kristuksessa Pyhän Hengen kautta.
Aamen
* * * * *