Suomen Raamattuopisto Järviradio Tapahtuma: Hengellinen Ilta
Aika: Ma 21.7.2014 klo 18:00 – 21:00
Paikka: Järviradio, Alajärvi
Opetus: Luominen vai Evoluutio?
Puhuja: Unto Pulkkinen

LUOMINEN VAI EVOLUUTIO?
Johdanto Luomiseen ja Evoluutioon
Jotenkin ja jostakin elämä, kasvit, eläimet ja ihminen, on syntynyt maailmaan.
Tästä lienevät kaikki yhtä mieltä.
Siihempä yksimielisyys sitten loppuukin.
Erimieisyys on siitä, mistä ja miten elämä on syntynyt.
Evoluutioteoria väittää, että koko luomakunta, kasvit ja eläimet ja ihminen,
ovat syntyneet sokean sattuman ja luonnonvalinnan kautta.
Asia lähti liikkeelle 1859 Charles Darwinin väittämistä kirjassaan Lajien synty.
Ateistinen, Jumalaa hyväksymätön tiede tarttui hanakkaasti teoriaan.
Nythän ei enää tarvinnut pitää Jumalaa kaiken luojana.
Katsottiin, että tiede pystyy selittämään elämän synnyn ja elämän muutenkin.
Evoluutioteoriaa pidettiin muka tieteen riemuvoittona Jumalasta.
Siinä ei sanota, että Jumala muka loi kaiken.
Raamattu, Jumalan Sana, sanoo, että Jumala loi kaiken Sanallaan.
Tämä kuvataan Luomiskertomuksessa, 1.Moos 1-2 luvut.
Raamatussa Jumala sanoo selvästi ja lukemattomia kertoja luoneensa kaiken.
Kuinka Jumala, joka on luonut koko universumin, ei olisi kyennyt luomaan kasvit ja eläimet ja ihmisenkin?
Kristillistä näkemystä pidettiin takapajuisena ja vain tieteellistä maailmankatsomusta valistuneena.
Tähän evolutionistien joukkoon on lähtenyt mukaan monet papitkin ajan saatossa ja tänä päivänäkin.
Tiede on hyvää ja hyödyllistä ja Jumalan luomaa maailmaa ja luomakuntaa ihminen voi tutkia
ja oikeastaan pitääkin tutkia, tietysti Jumalan kunniaksi ja kaikkien parhaaksi.
Nykytiede onkin selvittänyt elämän biologista monimuotoisuutta monipuolisesti.
Erityisesti perimän valtava monimutkaisuus ja hienous on alkanut vähitellen paljastua tieteelle.
Mitä enemmän on saatu asiatietoa, sitä mahdottomammaksi evoluutioteoria tieteellisesti on käynyt.
Pikemminkin luonnontieteelliset tosiasiat tukevat luomisoppia.
Evoluutioteoria onkin osoittautunut uskomusteoriaksi, uskonnoksi.
Kuitenkin sitä opetetaan kouluissa muka tieteellisenä tosiasiana.
Evoluutiousko romuttaa kristillisyyttä.
Siksikin se on vakava asia.
Evoluutioteoriaa ei vastusteta sen takia, että muka sokea usko siitä kärsisi,
vaan siksi, että se ei ole luonnontieteellisesti perusteltu teoria.
Myös siksi, että se on uskomusteoria, joka vesittää ja korvaa Jumalan selvää Sanaa.
Evoluutioteoria onkin muodostunut monille kristinuskon korvikkeeksi.
Se on osa laajempaa naturalismin uskomusteoriaa.
Naturalismi on luonnontieteellinen maailmankatsomus, jossa ei Jumalalle ole sijaa.
Se täyttää monia uskonnon piirteitä.
Evoluutiousko on henkisesti linjassa myös liberaaliteologian kanssa.
Liberaaliteologiahan ei kaikilta osin ota Raamatun sanaa todesta, vaan tulkitsee sitä muka modernisti.
Liberaaliteologit esimerkiksi selittävät, että homoilun tekosynnit eivät ole syntiä.
He sanovat, että se kuuluuu muka ihmisen identiteettiin, eikä siitä tarvitse luopua eikä eheytyä.
Luomisen tapauksessa tiede on korotettu Jumalan rinnalle tai jopa hänen yläpuolelleen auktoriteetiksi.
Kuitenkin Jumala on luonut kaiken sen, mitä tiede tutkii ja tieteenkin ja ihmisen ajattelukyvyn.
Käärme on luikerrellut kristikansankin keskuuteen ja kysyy: ”Onko Jumala todella luonut . . . ?”
Tähän tyyliinhän käärme kyseenalaisti Paratiisissa Jumalan Sanan ja sai Adamin lankeamaan.
Evoluutioteoria vie Jumalalta tekijänoikeudet ja antaa ne sokealle sattumalle ja luonnonvalinnalle.
Tällainen oppi murentaa Raamatun arvovaltaa ja voi johtaa monia epäuskoon.
Tänä iltana käsittelen joitakin seikkoja, jotka tukevat luomista ja kyseenalaistavat evoluutioteorian.
Kuten illan aikana käy ilmi, niin olen voimakkaasti Luomisen kannalla evoluutioteoriaa vastaan.

Luominen
Raamattu alkaa sanoilla, 1.Moos.1:1: Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Luominen tapahtui kuutena Jumalan päivänä, luomisen rupeamina.
Jumala on maailman fysikaalisen ajan ulkopuolella.
Hänelle aika ei ole mikään ongelma.
Hän on luonut ajankin, mikä on fysikaalinen suure, kuten vaikkapa vetovoima.
Tunteehan maallinen fysiikkakin ajan suhteellisuuden,
muun muassa avaruuden mustassa aukossa aika pysähtyy.
Aikamäärillä pelaaminen ajan alaisena on melkoisen turhaa.
Tietääkö kello, kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu?
Luominen tapahtui Kristuksessa, Jumalan viisaudessa.
Jumala on konkreettisesti luonut ihmisen niin kuin Raamattu sen ilmoittaa, 1.Moos.1:26:
”. . . Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme . . .”
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.
Siksi hän on arvokas.
Jos persoonaton sokea evoluutio olisi luonut ihmisen, hän olisi pelkkää biomassaa,
jolle voidaan tehdä mitä tahansa ilman iankaikkisia seuraamuksia.
Ei olisi mitään moraalia eikä kenelläkään vastuuta mistään.
Tästähän on kokemusta kommunismissa muun muassa entisessä NL:ssa.
Ajatus, että Jumala kyllä loi fyysisen maailman, mutta jätti sen sitten oman onnensa nojaan, on epäuskottava.
Miksi hän olisi luonut maailmankaikkeuden, tähdet, tähtisumut, atomit, alkuaineet ja luonnonlait ja
jättänyt elämän syntymisen sattuman varaan?
Jumala on vakaa, viisas, järkevä ja loogisesti johdonmukainen luomisessaan.
Jumala on myös kaikkivaltias ja kaikkivoipa.
Hän on luonut koko maailmankaikkeuden erittäin viisaasti.
Tällaiselle Jumalalle on pikku juttu itse luoda elävä luonto ja lajeille perintötekijät.
Miksi hän olisi luotuaan maailmankaikkeuden jättänyt sen sitten oman onnensa nojaan ehkä ajatellen: ”Katsotaan, syntyykö sinne mitään sattuman ja luonnonvalinnan tuloksena. . . .
Jaha, nyt syntyi, otetaanpa yhteys olioon nimeltä ihminen. Jne.”
Tämä ei ole uskottava vaihtoehto.
Sellainenkin ajatus, että Jumala kasvit ja eläimet luodessaan teki sen evoluution kautta,
mutta auttaen vähän tarvittaessa sivusta on myös epäuskottavaa.
Tällaistakin ajattelua esiintyy nykyaikana, kun halutaan pitää kiinni sattumankin osuudesta.
Siinä istutaan varmuuden vuoksi kahdella tuolilla yhtäaikaa.
Hän, joka loi fyysisen maailmankaikkeuden, on kyllä kyennyt luomaan lajitkin kunkin kerrallaan
toiminnallisesti valmiiksi ja tarkoituksenmukaisiksi.

Jeesuksen jumaluus
Sen, että Jumala on kyennyt luomaan kasvi- ja eläinlajit sekä ihmisen kuten tahtoo,
osoitti jo Jeesus ihmeteoillaan vaeltaessaan maan päällä.
Ihmeteot olivat sekä rakkaudellinen apu monille että osoittivat Jeesuksen olevan myös Jumala.
Jeesus oli sekä täydellinen ihminen että täydellinen Jumala samassa persoonassa.
Nämä kaksi luontoa läpäisevät tosensa erottamatta ja sekoittumatta.
Tätä voidaan havainnollistaa tulessa hehkuvalla raudalla, jossa molemmat ovat havaittavissa.
Punahehku läpäisee raudan, mutta sitä ei voi erottaa raudasta eivätkä ne sekoitu.
Tästä hänen jumalallisesta voimastaan ovat esimerkkeinä muun muassa seuraavat asiat:
- Hän nousi ylös kuolleista,
- ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla,
- käveli veden päällä,
- tyynnytti myrskyn,
- herätti kuolleita,
- paransi parantumattomia sairauksia ja
- paljon muuta.
Esimerkiksi viiden leivän ja kahden kalan ihme ei selity tieteen keinoin.
Leivät ja kalat vaan lisääntyivät lisääntymistään, kun hän jakoi niitä.
Siinä fysikaaliset luonnonlait tulivat ylitettyä kirkkaasti.
Jeesus osoitti näinkin olevansa Jumala, joka on luonnonlakien yläpuolella.
Myös Pyhä Henki todistaa Jeesuksen jumaluudesta uskovien sydämissä.
Jeesus, Jumala, tullaan tuntemaan syvimmin ristin juurella eli ristillä.

Syntiinlankeemus ja evoluutio
Jos oletetaan, että ihminen on syntynyt evoluution tuloksena,
niin hän on ollut syntinen apinasta tai apinaihmisestä saakka.
Apinaperheessä saadun kasvatusperinteen kautta ja takia näin olisi pakko olla.
Ei silloin voisi enää mitään syntiinlankeemusta tapahtua.
Evoluutioteoriaan uskominen tekee siis tyhjäksi syntiinlankeemuksen, jonka Jumala on ilmoittanut!
Edelleen, jos syntiinlankeemusta ei ole tapahtunut, niin oliko Jeesuksen ristinkuolema turhaa?
Kuitenkin Jeesus aivan selkeästi oli ominaisuuksiensa puolesta Jumalan puhdas kuva ja Jumala.
Hän oli täysi ihminen ja täysi Jumala samassa persoonassa.
Raamatun mukaan Jumalan kuva on ihmisessäkin, mutta synnin turmelemana ja peittämänä.
Jeesus vapauttaa meidät vanhan Aadamin turmeluksesta ja tuo Kristuksessa esiin meissäkin Jumalan alkuperäisen kuvan,
joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Jumalan kuva on niin tyystin erilainen olemukseltaan ja moraaliltaan kuin luonnollinen ihminen.
Otetaan esimerkiksi vaikka Jumalan pyyteetön rakkaus, joka ei etsi omaansa.
Kuinka tämä olisi voinut ikään kuin peittyneenä kehittyä evoluution myötä?
Eihän sattuma ja luonnonvalinta, mitkä ovat evoluutiouskon jumala, silloin olisi toiminut.
Sattuma ja luonnonvalintahan on samaa kuin itsekäs vahvemman oikeus.
Jotta syntiinlankeemus on voinut tapahtua, ihmisen on täytynyt olla ensin synnitön.
Tämä on mahdollista vain siten, että Jumala on luonut ensimmäiset ihmiset.
Hän ei luonut ensi töikseen Aadamia ja Eevaa olemaan syntisiä.
Sen sijaan apinaperheeseen syntyneenä ihminen olisi heti apinaperisyntinen.
Jumalan kuva meissä ei siis olisi voinut syntyä evoluution myötä eli sattuman kautta!
On tietenkin mahdollista, että evolutionisti väittää, että ei meissä mitään Jumalan kuvaa ole,
että evoluutio tuotti ihmisen, jolla on Jumala-kaipuu, tavallaan kaipuu ylempää auktoriteettia kohtaan.
Jumala olisi siis tässä tapauksessa ihmisen oman mielikuvituksen tuotetta.
Evoluutiouskon logiikka onkin sellainen, että se käytännössä tekee tyhjäksi Jumalan kuvan meissä,
uskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja Raamatun Sanan syntiinlankeemuksesta.
Raamatun kertomus syntiinlankeemuksesta tällöin muuttuisi saduksi.
Raamattu olisi näiltä osin pelkkä historiallinen satukirja.

Jeesuksen neitseestä syntyminen ja evoluutio
Raamatun mukaan Jeesuksen isä oli Jumala.
”Pyhä Henki varjoaa sinut . . .”, sanoi enkeli Marialle.
Ihmisen perimässä on 23 kromosomiparia.
Parin toinen puolisko on äidiltä ja toinen isältä.
Pyhä Henki siis teki Marian munasoluun, jossa oli yksinkertaiset kromosomit, vastinkromosomit isän puolelta.
Näin on välttämättä täytynyt tapahtua.
Koska Jeesus oli ja on mies, niin hänellä oli XY-kromosomipari, joka on miehellä.
Jokaisella naisella on XX-pari.
Tämä perimäsysteemi on selostuettu koulun biologian oppikirjoissa.
Y-kromosomi ei voinut tulla millään tavalla Marialta, vaan se tuli jostakin muualta.
Jumala on kyennyt helposti tekemään kertalaakista eri lajeillekin perintötekijät,
jotka antavat kulloisenkin lajin toiminnallisesti täydellisenä ja tarkoituksenmukaisena.
Miksi Jumala olisi tarvinnut sattumaa luomaan perintötekijöitä eliöille?
Ja sitten kuitenkin olisi luonut itse Jeesuksen perintötekijät isän puolelle.
Siinä ei olisi mitään järkeä ja johdonmukaisuutta, ja Jumalahan on järkevä ja johdonmukainen.
Lisäksi Jumala toimii myös yliluonnollisella tavalla luonnollisessa historiallisessa maailmassa.
Tästä ovat osoituksena muun muassa Jeesuksen ihmeteot.
Jeesuksen maailmaantulo Jumalan Poikana edellyttää välttämättä, että ihmisessä on Jumalan kuva.
Muutoin Jeesus ei olisi voinut olla yhteydessä Jumalaan niin kuin oli maan päällä vaeltaessaan.
Jumalan kuva ihmisessä ei ole voinut syntyä sattuman kaupalla, tämän sanoo jo talonpoikaisjärki.
Evoluutio ja neitseestä syntyminen eivät sovi loogisesti ollenkaan yhteen.
Jumala on looginen, johdonmukainen ja kaikkivoipa.

Solu ja perimä
Solu on äärimmäisen hieno biokemiallinen tehdas.
Sen toimintaa ohjaa solun tumassa oleva perimäaines.
Solu ei kerta kaikkiaan voi syntyä itsestään missään olosuhteissa.
Tämä vaatisi laajemman selvityksen.
Solussa ovat DNA-kaksoisrihmat.
Toinen puoli on isältä ja toinen äidiltä.
Ne on siten suunniteltu, että ne kykenevät korjaamaan suurimman osan syntyvistä virheistä itse.
Joitakin virheitä pääsee läpi esimerkiksi, jos sitä pommitetaan voimakkaalla säteilyllä.
Syntyvät virheet aiheuttavat likimain järjestään eliön elinkelvottomuuden.
Näitä syndroomia on ihmiselläkin ja jokainen tietää,
etteivät sellaiset henkilöt selviytyisi ilman sosiaalista turvaverkkoa.
Millainen evoluutio kykenisi luomaan nämä korjausmekanismit ja missä ajassa?
Korjausmekanismit ovat ilmeisesti auttaneet, että fossiilit,
joiden väitetään olevan satoja miljoonia vuosia vanhoja,
ovat samanlaisia kuin kyseinen laji nykyään.
Esimerkkinä on vaikkapa krokotiili.
Evoluutio ei olekaan toiminut, vaikka olisi pitänyt.
Väitetään, että kehitys tapahtui vähitellen pienin askelin välimuotojen kautta.
Ehdottomasti tulisi nykyisinkin vilistää valtava määrä välimuotoja, jotka olisivat elinkelpoisia.
Niitä tulisi olla ainakin satoja kertoja enemmän kuin itse lajeja.
Näitä ei kuitenkaan ole yhtään kappaletta näkyvissä eikä fossiileinakaan löydetty.
Tämän lienevät estäneet korjausmekanismit sekä mutaatioiden harvalukuisuus.
Soluissa on toinen perimäosa – mitokondriot.
Ne periytyvät äitilinjaa pitkin.
Ne ovat solujen voimalaitoksia.
Niihin syntyviä virheitä ne eivät kykene korjaamaan.
Niinpä tänä päivänä virheiden takia mitokondrion kyvyistä näyttäisi olevan käytössä enää vain osa.
Vaikuttaa siltä, että ihmissuku on luotu biologiselta puoleltaan elämään maan päällä vain aikansa.
Tästä syystä ja muunkin perimän osalta voidaan sanoa, että ihmissuvun perimä vaan heikkenee heikkenemistään pitkällä aikavälillä.
Myös voidaan sanoa, että ihmiset olivat alun alkaen paljon elinkelpoisempia, vahvempia ja kyvykkäämpiä kuin nykyään.
He todennäköisesti elivät paljon pitempään kohtuullisissa olosuhteissa,
koska mitokondriot liittyvät tiiviisti ihmisen elinikään.
Raamatussa puhutaankin pitkään eläneistä ihmisistä.
Liittyisikö se jotenkin tähän asiaan, mene ja tiedä? Miten tämä sopii evoluution periaatteisiin?
Ihmisen eliniän pidentyminen viime vuosikymmeninä johtuu elämän helpottumisesta ja lääketieteestä, ei evoluutiosta.
Sopeutumat ovat eri asia kuin lajikehitys.
Eliöiden perimässä ovat alleelit eli terveet geenimuunnelmat jonkin ominaisuuden suhteen, kuten ihon väri.
Alkujaan populaatioissa on ollut suuri alleelien runsaus.
Geenialleelit ovat merkittävin sopeutusmekanismi eliöillä.
Alleelipopulaatiotkin köyhtyvät luomakunnassa alueittain pitkällä aikavälillä.
Esimerkiksi vaaleaihoisesta väestä ei synny tummaihoista eikä päinvastoin.
Alleeleihin ja eri alleelipopulaatioita omaavien ryhmien risteytymiin perustuu muun muassa
nykyinen eläin- ja kasvirotujen jalostus omaamaan erilaisia ominaisuuksia.
Tässä prosessissa lajit kuitenkin pysyvät muuttumattomina.
Sopeutuminen on niin sanottua mikroevoluutiota.
Se tapahtuu aina lajin sisällä.
Esimerkiksi lehmästä ei koskaan synny hevosta.
Se ei johda uuden lajin syntyyn, mikä olisi niin sanottua makroevoluutiota.
Perimä määrittää ihmisen kehon kehittymisen munasolusta sikiön kautta aikuiseksi ihmiseksi.
Kyseessä on tässäkin kohtaa valtavan monimutkainen tapahtumasarja, jossa kaikki pelaa hyvin yhteen.
Tällainen toiminto ei voi kehittyä pala palalta, vaan sen on tultava kerralla kaikilta osiltaan toimivaksi.
Jos ihmisen perimän informaatio painettaisiin kirjoiksi, niin kirjat täyttäisivät kymmeniä hyllymetrejä.
Kuinka sattuma voisi tuottaa kolme miljardia merkkiä sisältävän juuri oikean merkkijonon?
Biologisten toimintojen ohjaus tapahtuu monimutkaisen perimän ohjausverkoston kautta.
Ihmisen geenien lukumäärä on 20 000 – 25 000 kpl.
Jo yhden uuden geenin syntyminen muutamassa miljoonassa vuodessa olisi ihmeeseen verrattava asia.
Jos uusi geeni syntyisikin, niin sen leviämisen populaatioon on arvioitu kestävän miljoonia vuosia.
Kun ihmislajin iäksi väitetään ehkä 200 000 vuotta,
niin ihminen ei ole voinut tämänkään takia syntyä sattuman kaupalla.

Todennäköisyydet ja evoluutio
Eri kasvi- ja eläinlajien perintötekijöissä on suuria eroja, eri määriä ja erikokoisia kromosomipareja.
Evoluution olisi täytynyt tuottaa valtavan määrän isoja hyppyjä perintötekijöissä,
koska eri lajien fossiilit ilmaantuvat geologisiin kerrostumiin yhtä-äkkiä toiminnallisesti valmiina lajeina.
Niinpä perintötekijöiden on täytynyt tulla kerralla lopullisiksi siten,
että lajit ovat toiminnallisesti valmiita ja tarkoituksenmukaisia.
Esimerkiksi linnulla siivet, hermomekanismit jne.
olisi täytynyt syntyä kerralla valmiiksi.
Ihmisen biologisiin ja henkisiin funktioihin vaikuttaa useinmiten usea geeni tai geeniryhmä.
Tämä tekee perimähyppyjen syntymisen vieläkin epätodennäköisemmäksi.
Ihmisessäkin on tuhansia saumattomasti yhteensopivia fysiologisia toimintoja.
Näiden kaikkien täytyy pelata yhteen tarkasti, muutoin edessä on tuho.
Yksinkertaisella laskulla voi todeta, että elämän syntyminen evoluution kautta on äärimmäisen, jopa äärettömän, epätodennäköistä.
Sitä kuvaa todennäköisyys sille, että joku saisi lotossa 7 oikein yhdellä rivillä
miljoona kertaa peräkkäin ilman yhtään pienempää voittoa välissä.
Kun sitten laitetaan näitä miljoonan lottoviikon jaksoja vielä miljoona kappaletta peräkkäin,
niin voidaan todeta, että se on äärimmäisen epätodennäköistä.
Elämän synty evoluution kautta on vielä epätodennäköisempää.
Itse asiassa se on mahdotonta monesta muustakin syystä.
Perintötekijät (DNA) ovat erittäin hieno elämän koodi, mikä ohjaa biologisia toimintoja.
Ne ovat tarkoin järjestetty informaatiovarasto, nimenomaan informaatiovarasto.
Jo pelkästään muinaiset ja nykyisetkin apinoiden ynnä muiden eliöiden populaatiot olivat ja ovat liian pieniä,
että mitään evoluutiota ei senkään takia tilastollisesti voisi tapahtua.
Ihmisen ja apinan perimät eroavat merkkeinä ajatellen noin 60 miljoonan merkin verran.
Tällaisen merkkimäärän olisi pitänyt muuttua tai syntyä uusia merkkejä käytännössä kerralla.
Kun ottaa huomioon mutaatioiden syntymistiheyden, niin tämä ei ole mahdollista.
Lisäksi, jos vaikka oletettaisiin evoluution olevan totta, mitä se ei ole, niin aikamäärät eivät riittäisi.
Universumin nykyisin arvioitu ikä, mikä on arvioitu noin 14 miljardiksi vuodeksi, jäisi lyhyeksi.
Jo aikamäärien täydellinen riittämättömyys tekee evoluution tyhjäksi.
Evolutionistit puhuvat alkuliemestä, jossa elämä alkoi itsestään syntyä sattuman kaupalla.
Tämä on pelkkää spekulaatiota, jolla ei ole luonnontieteellistä uskottavuutta.
Pelkkien elämälle tärkeiden molekyylien aikaansaanti laboratoriossa optimaalisissa olosuhteissa on
lähes toivotonta, vaikka joitakin alkeellisia aminohappoja onkin saatu syntymään.
Se on kuitenkin pelkkää alkeiskemiaa.
Jo ensimmäisen lisääntymään kykenevän solun syntyminen sattumalta on toivotonta.
Jotta solu eläisi, siinä pitäisi kerralla syntyä kaikki tärkeät solun osat.
Jos katsotaan ihmisen kehon sisältämiä alkuaineita, niin alkuliemi oli vetinen savivelli, jossa oli hiiltä mukana.
Näinhän se oli osapuilleen Raamatun mukaan (1.Moos.3:19: Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.)
Kaikki laboratoriokokeet puhuvat sen puolesta, että elämää ei synny kuolleesta materiasta.
Elämää syntyy vain elämästä! Tämä on myös arkihavainto.

Parillinen lisääntyminen ja evoluutio
Lajien välillä on suuria perimäeroja.
Välimuodot ovat järjestään elinkelvottomia, jos niitä on ylipäätään ollut olemassakaan.
Niitä ei ainakaan ole löytynyt eikä näy nytkään missään.
Lajit ovat nykyäänkin aina selkeästi erillisiä lajeja.
Kun välimuodoista ei ole havaintoja, eikä niitä nykyäänkään näy missään, niin ne voidaan unohtaa.
Sitäpaitsi välimuotojenkin tulisi olla toiminnallisesti elinkelpoisia ja tarkoituksenmukaisia lajeja.
Muutoin muut lajit pistävät ne poskeensa tuota pikaa tai tuhoutuvat muuten.
Lisäksi niitä tulisi olla tosi paljon tilastollisista syistä.
Jo pelkästään tämä parillisen lisääntymisen tosiasia tekee tyhjäksi koko evoluutioteorian.
Mitään muita tieteellisiä perusteita ei tarvita, vaikka niitä onkin paljon.
Oletetaan, että jostakin muinais-ihmisapinapopulaatiosta putkahtaisi ulos ihminen tai elinkelpoinen välimuoto, mitä se edellyttäisi:
1.Apinalla hedelmöittyneeseen munasoluun tulisikin miehen kromosomit suurena perimän muutoksena, vieläpä niin,
että tuleva ihminen olisi biologiselta ja henkiseltä kannalta täysi ihminen, myös sisältäen Jumalan kuvan.
2.ollain toisella apinalla lähimailla tapahtuisi toisesta riippumatta sama ja samaan aikaan,
mutta munasoluun tulisikin täydet naisen perintötekijät.
3.Apinat kasvattaisivat syntyvät ihmiset omissa apinaperheissään, henkisesti apinoiksi tietenkin.
He oppivat apinoiden mölykielen, ei siis rikasta ihmiskieltä, ja kaiken muunkin apinamaisen mielen ja tavat.
Maailmalla on löydetty monia ihmislapsia, jotka ovat kasvaneet koko elämänsä eläinten, kuten susien, parissa.
Nämäkin tapaukset osoittavat, että muun muassa kielen oppiminen ei juurikaan onnistu enää ihmisten parissa.
Mistä sitten apinoista alkunsa saanut ihmiskunta olisi oppinut rikkaan kieliperintönsä.
Järjellinen johtopäätös on, että ensimmäiset ihmiset olivat vapaita perisynnin taakasta ja tavoista
ja täydellisen kyvykkäitä myös kielellisesti Jumalan luomina.
4.Kasvettuaan nämä kaksi ihmistä, mies ja nainen kaikin tavoin täysin yhteensopivina, tapaisivat viidakossa ja muodostaisivat parin.
Samalla kuitenkin heihin olisi syntynyt ”apinaperisynnin” peittämänäkin Jumalan kuva.
5.Näin lähtisi liikkeelle ihmisen suku heidän lisääntyessään ja alkaisivat hapuilla Jumalan puoleen.
Perimän suureen muutokseen tarvittava valtava määrä suotuisia mutaatioita pitäisi tapahtua kerralla ja tämä ei ole mahdollista.
Lisäksi sen tulisi tapahtua aivan hedelmöityksen alussa, eikä sikiön jo kasvaessa.
Lisäksi ihmissikiön tulisi kyetä kasvamaan apinan sisässä, mikä on fysiologisesti epätodennäköistä.
Talonpoikaisjärjelläkin voi kyllä ymmärtää, että edellä kuvatun kaltainen ihmislajin synty ei ole mahdollinen,
vaikka se tällaisena olisikin evoluution mukainen välttämätön tapahtumasarja.
Lisäksi sama olisi pitänyt tapahtua sadoilla tuhansilla parillisesti lisääntyvillä lajeilla.

Eliöiden sukupuu ja evoluutio
Nykyaikainen tutkimus on paljastanut, että elimellisiltä osiltaan samankaltaisuutta sisältävät lajit voivat
olla perimältään hyvinkin kaukana toisistaan.
Evoluutioteoria väittää, että sukupuu todistaa evoluution puolesta.
Nykytutkimus todistaa yhä enemmän, että näin ei ole.
Tämä johtuu muun muassa siitä, että sukupuu ei itse asiassa ole selkeä puu.
Se todistaa pikemminkin Luojansa äärettömästä viisaudesta.
Onhan selvää jo ihmistenkin suunnittelusta, että pyritään käyttämään samoja osaratkaisuja eri versioissa.
Tämä on arkipäivää ja tuttua esimerkiksi autojen valmistuksessa.
Eri automalleissa käytetään mahdollisimman paljon samoja osia.
Jumalahan on äärettömän viisas ja olisi hänen aliarviointia, jos olettaisi hänen toimivan tyhmästi.
Sukupuun eri eliöiden samankaltaisuudet juontuvat perimän samankaltaisista osista.
Voidaan todennäköisesti olettaa, että perimän informaatio, biologisen elämän koodi, noudattaa minimi-informaation periaatetta.
Esimerkiksi miehen ja naisen välinen perimäero on pienin mahdollinen.
Se ero on vain yhdessä kromosomiparissa.
Tämä sopii yhteen hengellisesti siihen, että Raamattu sanoo, 1.Moos.2:21-22, vaimon luodun miehen kylkiluusta.
Tämä kuvaa käytännöllisesti tapahtumaa.
Olisi hankalaa tässä kohdin selittää asiaa kromosomiopilla.

Kristinusko ja tiede
Jumalankieltävät tiedemiehet ja muutkin 1800-luvulla alkoivat levittää propagandaa,
että kirkko on kaiken tieteellisen kehityksen jarru.
He ottivat esimerkiksi väitteen, että kristilliset piirit pitävät maata litteänä.
Näin he yrittivät mustamaalata kristillisyyden vanhanaikaiseksi ja todellisuuden kieltäväksi.
Kuitenkin esimerkiksi vuodelta 1230 peräisin olevassa oppikirjassa maa esitetään pallona.
Silloin jo on helposti kyetty laskemaan maapallon koko kohtuullisen tarkasti.
Kirkkohan siihen aikaan huolehti lähes kaikesta opetuksesta ja varsinkin tieteen teosta.
Tästä on esimerkkinä 1800-luvulta augustinolaismunkki Gregor Mendel, joka tutki perinnöllisyyttä.
Hän loi perinnöllisyystieteen perustan, kuten nykyiset biologian oppikirjatkin esittävät.
Kun Kolumbus purjehti länteen, hän oletti ennen pitkää saapuvansa Kauko-Itään idästä päin.
Tämä on mahdollista vain, jos olettaa maan olevan pallo.
Hän ei vaan tiennyt, että välissä olivat Amerikan mantereet.
Hän olisi voinut laskemalla helposti todeta, että ollaan vasta puolivälissä.
Kirkonmiehiä Kolumbuksen hanke ei hätkähdyttänyt yhtään.
Jos he olisivat olleet litteän maan kannalla, niin varmaan olisivat arvostelleet hanketta.
Tarina siitä, että kristinusko pitää maata litteänä, syntyi 1800-luvulla.
Silloin ateistikirjailija Washington Irving kirjoitti siitä kirjassaan.
Ateistiset tiedemiehet alkoivat tehdä asialla valhepropagandaa.
Maailma sai sen käsityksen, että kristinusko olisi vastaan tiedettä.
Kuitenkin lähes kaikki merkittävät tiedemiehet historiassa ovat olleet vakaumuksellisia kristittyjä.
He ovat tehneet tiedettä siitä lähtökohdasta, että Jumala on luonut kaiken.
Tällöin tieteenteko onkin hedellmällisintä eikä rajoittunutta, kuten evoluutioteoria rajoittaa.
Maakeskeinen maailmanmalli ei ollut kristillistä perua, vaan kirkko omaksui sen antiikista.
Niinpä kirkko erehtyi Galileo Galilein tapauksessa, kun hän sanoi maan kiertävän aurinkoa ja että maa pyörii akselinsa ympäri.
Galilei mutisi sitten kuuluisat sanansa: ”Se pyörii sittenkin.
” Myös kirkko omaksui 1800-luvulla Darwinistisen elämän synnyn.
He nostivat kädet pystyyn jumalankieltävien tiedemiesten edessä.
Onneksi nykytiede on paljastanut biologisen elämän ihmeellisyydestä sellaisia asioita,
että Darwinistinen evoluutioteoria on päätynyt konkurssiin.

Miksi monet tiedemiehet ja muutkin tarrautuvat evoluutioteoriaan?
Yksi tärkeä syy on varmaan se, että monet tiedemiehet ovat ateisteja.
Heille ei sovi se, että Jumala olisi luonut kaiken ihan konkreettisesti.
Täytyy kyhätä tilalle jokin teoria, koska jostainhan elämä on saanut alkunsa.
Vaikka tieteelliset tosiasiat puhuvat evoluutiota vastaan luomisen puolesta ehkä 10 – 0,
niin myyden älyllisen rehellisyyden uskotellaan itselle evoluutiosadun olevan totta.
Evoluutio on puhtaasti uskomusteoria eli uskonto, joka on osa naturalismia.
Siksi on omituista ja oireellista, että monet kirkonmiehetkin haksahtavat siihen.
Tavalliselle kadunihmiselle evoluutioteoria menee täydestä, koska sitä opetetaan kouluissa.
Myös siksi, että sitä esitetään tieteen nimissä ja muka tieteellisesti luotettavana teoriana.
Kun tieteen nimissä sanotaan jotakin, niin siihen yleensä luotetaan.
Kadunmiehellä ei ole tietoa, aikaa eikä haluakaan paneutua asiaan syvällisemmin (eli EVVK).
Uskovilla ihmisillä tilanne voi olla sama kuin kadunmiehillä yleensä.
Sen sijaan on outoa, että jotkut teologitkin haksahtavat evolutionismiin.
Tätä lienee tapahtunut ainakin jo 1800-luvun puolivälistä lähtien.
Tämä sysää syrjään Jumalan osuutta ja saattaa johdattaa monia epäuskon tielle.
Tämä saattaa johtua esimerkiksi seuraavista syistä:
Ensinnäkin pappiskoulutus ei anna luonnontieteellistä pätevyyttä, joten tällaisen henkilön on
käytännössä vaikeaa ymmärtää asiaa luonnontieteen kannalta.
Tästä syystä on nojauduttava kritiikittömästi alan ei-uskoviin tai uskoviin evoluutio-tiedemiehiin.
Toiseksi, jos henkilö ei olisi oikeasti Jeesuksen oma, hän ei näkisi asiaa oikein, vaan vanha Aadam saattaisi hallita.
Raamattu on kahtalainen kirja.
Se on toisaalta maallista historiaa ja toisaalta jumalallista pelastushistoriaa.
Nämä kaksi näkökulmaa läpäisevät toisensa sekoittumatta ja erottamatta.
Epäuskoinen ei näe Raamattua Jumalan ilmoituksena.
Ehkä Jumala on sen näin tarkoittanutkin, ettei epäuskoinen pääse perille hänen salaisuuksistaan.
Tällöin Jumalastakin tulee henkilön ajatuksissa pieni, etäinen ja heikko, jonka Sanaa voi epäillä vetoamalla,
että Raamattu on ihmisten kirjoittama, jne.
Paavali sanoi muotojumalisista, 2.Tim.3: . . . ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman.
Tieto- eli järkeisusko saattaa johtaa evoluution hyväksymiseen muka tieteellisenä.
Kuitenkin Paavali sanoi myös, Room.10:10: Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Lisäksi on olemassa liberaaliteologinen ryhmittymä .
Eikös se porukka ole sitäkin mieltä, että Jeesuksen ylösnousemus oli lähinnä kaunis idea?
Tähän evoluutiousko pitemmälle vietynä loogisesti johtaakin.
Kolmas syy saattaa olla maailman sosiaalinen paine.
Ei haluta leimautua fundamentalistiksi, vaan ollaan mieluummin enemmistön puolella.
On helpompaa kosiskella maailmallisia ryhmittymiä ja saavuttaa täten hovikelpoisuus maailman kristallisaleissa.
Varsinkin media voi olla pelottava asia.
Näin on tässäkin asiassa kirkon sisälle syntynyt viides kolonna.
Mitähän Paholainen ajattelee niistä papeista ja muistakin, jotka uskovat evoluutioteoriaan?
Leninin kerrotaan sanoneen niistä Lännen älyköistä, jotka hurahtivat kommunismiin, että: ”He ovat hyödyllisiä idiootteja”.
Jumala on kaikkivaltias, kaikkivoipa ja kaikkitietävä ja ääretön majesteetti.
Hän on sanonut Sanassaan lukemattomia kertoja, että hän loi maailman ja kaiken.
Jos tämä ei kelpaa, niin mitä on tehtävissä?

Onko enemmistö aina oikeassa?
Politiikassa asia voi näin joskus ollakin.
Jeesuskin ja hänen omansa oli aikoinaan vähemmistönä ja silti olivat oikeassa.
Tänä päivänäkin uskovat ovat pieni vähemmistö ja ovat silti oikeassa uskonasioiden suhteen.
Nykyään monet ei-uskovat älyllisesti rehelliset tiedemiehetkin ovat sanoutuneet irti evoluutioteoriasta.
Netissä on jopa lista niistä tiedemiehistä, jotka julkisesti epäilevät evoluution olevan totta.
Listassa on liki 1000 tiedemiehen nimet ja oppiarvot.
Listalle pääsee vain seuraavanlaisen koulutuksen saaneita henkilöitä:
Signers of the Scientific Dissent From Darwinism must either hold a Ph.D. in a scientific field such as biology,
chemistry, mathematics, engineering, computer science, or one of the other natural sciences;
or they must hold an M.D. and serve as a professor of medicine.

Henkilöt eivät läheskään kaikki ole kristittyjä.
Tämä joukko yhdessä luomisen kannalla olevien uskovien kanssa ovat vähemmistönä
ja ovat silti . . . (lukija voi tähän sijoittaa ilmeisen sanan).
Kaikki eivät uskalla laittaa nimeään listaan ja näin nousta yleistä mielipidettä vastaan.
Vaakalaudalla on oma ura tiedemiehenä tai ainakin voi joutua syrjityksi.
* * * * *