Suomen Raamattuopisto Järviradio Tapahtuma: Hengellinen Ilta
Aika: Ma 30.6.2014 klo 18:00 – 21:00
Paikka: Järviradio, Alajärvi
Opetus: Isä ja Poika ja Pyhä Henki
Puhuja: Unto Pulkkinen

ISÄ JA POIKA JA PYHÄ HENKI
Nikean uskontunnustus
Yleistä
Millainen on Isä Jumala
Millainen on Poika Sovittajana
Millainen on Poika Isän Tykönä Taivaassa
Millainen on Pyhä Henki
Lopuksi

NIKEAN USKONTUNNUSTUS

Me uskomme yhteen Jumalaan,
Kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,
Jumala Jumalasta,
valo valosta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
joka meidän ihmisten
ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta
ja syntyi ihmiseksi,
ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella
ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja
jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Me uskomme Pyhään Henkeen,
Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä ja Pojasta,
jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan
ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.
Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
odotamme kuolleiden ylösnousemusta
ja tulevan maailman elämää.

Yleistä
Nikean uskontunnustuksen pääkappaleet alkavat seuraavin sanoin:
1. Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään . . .
2. Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan . . .
3. Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään . . .
Nikean uskontunnustus sisältää pähkinänkuoressa oikeastaan tämän illan koko teeman.

Jumalan kolmen persoonan, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, välillä vallitsee kolmiykseys.
Heillä on yksi mieli ja he ovat koko ajan runsaassa vuorovaikutuksessa keskenään.
Heidän välillään vallitsee Jumalan rakkaus, joka on myös kristittyjen yhdysside.
Jumala, vaikka onkin kolme persoonaa, on kuitenkin yksi.
Siis 1+1+1=1 ja 1=3.
Tämä on taivaallista matematiikkaa.
Jumala, siis Isä ja Poika ja Pyhä Henki, piti itsessään kokouksen.
Kysymys kuului: Kuka menee maailmaan ihmisen osaan ja sovittaa kaiken? Silloin Poika sanoi: Minä menen.
Hepr.10:5-7:
5 Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:
-- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin.
6 Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet.
7 Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu,
niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
Niinpä Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja kasvoi piskuisessa Nasaretissa.
Hän syntyi yhdeksi meistä ja sai nimen Jeesus.
Poika on myös Jumalan Sana, kuten Joh.1,1 sen ilmaisee:
1 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Lisäksi Joh.1: sanoo: 14 Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Raamattu on Jumalan Sanaa ja siinä on Jeesus Kristus, Jumalan Poika nähtävissä ja koettavissa.
Millainen on Isä Jumala
Jeesus puhutteli Jumalaa Isäkseen, jota hän onkin.
Hän on hyvä Isä Jumala, rakastava, turvallinen ja luotettava, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
Hän on kaiken luoja.
Luonnollinen ihminen tiedostamattaan samaistaa Jumalan omaan isäänsä tai yleensä lapsena kokemaan ylempäänsä.
Vanhan Aadamin isä-taakka voi tuntua aikuisenakin raskaana ihmisen sydämen tai mielen päällä.
Tälle vanhemman aineistolle ihminen ei omin voimin hevin pysty tekemään mitään.
Jeesus ilmoittaa omalleen Isän Jumalan rakastavana, armahtavana ja laupiaana.
Joh.14,5-11 kuvaa sitä, että Jeesus ilmoittaa meille Isän: 5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet.
Kuinka voisimme tuntea tien?" 6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
7 Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.
Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.
" 8 Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.
" 9 Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne?
Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.
Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'? 10 Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa?
Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.
11 Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.
Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
Kun Jeesuksen oma seuraa häntä ja katselee hänessä Pojan suhdetta Isään, niin se tulee
samaistumisen kautta (uskon kautta) hänenkin suhteeksi Isään Jumalaan.
Tämä edellyttää sitä, että Jeesuksen Kristuksen oma korottaa sydämessään hänet Taivaaseen Isän oikealle puolelle.
Jeesus onkin nyt meidän puolustajamme ja esirukoilijamme Isän tykönä.
Hän valmistaa meille sijaa Taivaan kodissa.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että hän vähitellen raivaa tieltä pois sydämistämme maallisen isähahmon
taakkaa ikään kuin yläpuoleltamme tehden sinne näin sijaa.
Tämän voi ymmärtää ja kokea sisimmässään, että näin tapahtuu.
Vähitellen Isän Jumalan oikea hahmo alkaa saada sijaa ja paljastua.
Tämä tapahtuu Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen työnään, sillä hän on Isän tykönä Taivaassa.
Uskon kilvoituksessa vähitellen alkaa toteutua se Jeesuksen lause, että ”Isä ja minä olemme yhtä”.
Isä ja Poika ovat ikään kuin kaksi sisäkkäistä kehää.
Samaan tapaan kuin Golgata ja Taivas ovat Jeesuksessa Kristuksessa samaan aikaan voimassa sisäkkäisesti.
Myös Jumalan Karitsa ja Ylimmäinen pappi ovat totta Jeesuksessa Kristuksessa samaan aikaan.
Isän Jumalan voi myös kokea ylenpalttisena rakkautena.
Tällöin hänet kokee lämpimänä, rakastavana, armollisena ja suurenmoisena.
Tämä rakkaus tulee selvästi pystysuoraan ylhäältä, hyvin korkealta.
Sanotaankin, että Jumala asuu korkeudessa ja pyhyydessä.
Sen voi tietää, että kyseessä ei ole Poika-kokemus eikä Pyhän Hengen täyteys, vaan Isä-kokemus.
Tällainen kokemus on hyvin hoitava sisäisesti.
Sen jälkeen tietää tästäkin, että taakka, jonka kokee niskassaan, ei ole viimeinen totuus.
Sitten, kun rukoilee Isää Jeesuksen nimessä, niin kokee samalla Isän kuulevan siellä ylhäällä.
Poika on lähellä ja kuulee ja lisäksi Isä kuulee.
Ei ihme, että apostoli Johannes sanoikin, 1.Joh.4,8:
Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Millainen on Poika Sovittajana
Jeesus Kristus tullaan tuntemaan ristillä hänen kasvoistaan, katseestaan ja verihaavoissaan.
Jesaja 52 loppu ja koko Jesaja 53 luku kuvaavat kärsivää Herran palvelijaa,
kuinka hän kantaa meidän syntimme ja sairautemme ruumiissaan ristille ja sovittaa kaikki synnit,
Jes.53:7: Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.
Ja edelleen, Jes.53:11:
Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa.
Ristillä Jeesus on meidän sijaisemme.
Jeesus oli täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen samassa persoonassa.
Nämä kaksi luontoa läpäisevät toisensa erottamatta ja sekoittamatta.
Tilannetta voidaan havainnollistaa hehkuvalla raudalla ahjossa.
Raudan läpäisee punahehku siten, että punahehku ja rauta eivät sekoitu eikä niitä voi erottaa.
Jumalan oikeudenmukaisuus ja pyhyys vaativat, että synti sovitetaan.
Hän ei voi katsoa syntiä sormiensa läpi.
Jeesus kärsi sen synnin rangaistuksen, mikä olisi kuulunut meille.
Jeesuksen silmistä ristillä katsoo Jumala eli täydellinen rakkaus ja sen voi näin tajuta.
Ristiltä katsoo rautaesimerkin mukaisesti Jumalan ”punahehku”.
Kristinuskon eräs paradoksi on tämä, että Jumala eli täydellinen rakkaus tullaan tuntemaan
äärimmäisen alentumisen, nöyryyden ja uhrautuvuuden kautta Jeesuksen ristillä.
Jumalan pelastusteko Pojassaan on Isän Jumalan valtava rakkauden osoitus ihmisiä kohtaan.
Joh 3:16: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään,
joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Jeesus uhrasi itsensä Jumalana ja kärsii, sovittaa ja lunastaa kaiken Ihmisen Poikana.
Ristillä hän poistaa synnin meidän ja Jumalan väliltä vuodattamalla verensä.
Lisäksi samalla Jumalan viha tyyntyy ja synnin rangaistus väistyy.
Näin me olemme sovitetut Jumalan kanssa.
Näin omat tekosynnit tulevat pyyhityiksi pois.
Esimerkiksi, jos on saanut kaupan kassalla liikaa takaisin, eikä korjaa virhettä,
vaan vaikenee omaksi hyödyksi, niin kyseessä on tekosynti.
Tämän Jumala pyyhkii pois, kun katuu, tunnustaa ja pyytää anteeksi Jumalalta
nimenomaan vedoten Jeesuksen nimeen ja sovintovereen.
Myös ripittäytyessä anteeksiannon voi samalla tavoin julistaa ripin vastaanottaja.
Pelkkä katuminen ei poista syntiä.
Pyhä Henki ilmaisee syntiselle evankeliumin julistuksen myötä,
että Jeesuksen päälle on sälytetty hänenkin syntinsä.
Itse asiassa myös sen, että olen ristiinnaulittu Kristuksen kanssa.
Sillä hetkellä, kun näin tapahtuu, ihmisestä voi tulla Jeesuksen Kristuksen oma.
Millään muulla tavalla se ei ole mahdollista.
Tässä tapahtuu yhdistyminen Häneen Hengen vaikutuksesta.
Jeesus Kristus myös lunasti meidät synnin taipumuksen ja Saatanan ylivallasta eli
vankihuoneesta vapauteen Jumalan vallan alle.
Tämä tapahtui hänen kokonaisuhrinsa ja kuolemansa kautta kuuliaisuudessa Isään.
Jeesuksen uhri kelpasi Jumalalle ja hän siirtää meidät oman valtansa alle Jeesuksessa Kristuksessa.
Tällöin tapahtuu uudestisyntyminen Jumalan lapseksi.
Koko pelastusteko tuli vahvistetuksi ja sinetöidyksi Jeesuksen ylösnousemuksessa kuolleista.
Nyt se on täysin valmis ja voimassa ikuisesti.
Jumala yksin sen teki ilman meidän apuamme tai osuuttamme.
Mikään ei voi sitä enään pilata ja siksi se on luja elämän perusta.
Pelastus yksittäiselle henkilölle on tänä päivänäkin 100 % Jumalan teko.
Kun ihminen on näin yhdistynyt ristillä Jeesukseen Kristukseen myös hänen kuolemassaan,
niin hän sitten nousee myös ylös kuolleista hänen kanssaan uuteen elämään.
Tästä Paavali kirjoittikin, Room.6:5: Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä
kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, . . .

Jeesus myös voitti turmiovallat eli synnilliset taipumukset, sairaudet,
Saatanan, Kuoleman ja kaiken pimeyden vallan ja voiman.
Jumalan voima on suurempi kuin mikään pimeyden voima.
Jeesus voitti täten myös perisynnin eli synnilliset taipumukset.
Hän mursi niiden ylivallan niin, ettei niitä tarvitse vääjäämättä totella.
Jumalan lapset ovat perisynnin ulottumattomissa, jos pitäytyy Jeesukseen Kristukseen.
Perisynnilliset taipumukset kyllä yrittävät langettaa koo ajan tekemään tekosyntejä.
Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen 7. luvussa tätä kristityn kaksijakoista sisäistä olotilaa:
24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!
Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

Otetaan esimerkiksi seksuaalinen mieltymys samaa sukupuolta kohtaan,
mikä on nykyään paljon julkisuudessa, kun siihen liittyen lakiakin jo värkätään.
Kyse on perisynnillisestä taipumuksesta, mikä ei sinänsä vielä ole tekosyntiä.
Uudestisyntynyt Jumalan lapsi Jeesuksessa Kristuksessa ei ole tämän mieltymyksen orja.
Tämä taipumus voi silti edelleen langettaa tekosyntiin.
Jeesuksen ristin voittoon perustuen uskovalla on Kristuksessa voittovoima tätäkin taipumusta vastaan.
Rukouksen kautta kiusauksen tullessa kiusattu saa voiton siitä.
Kun uudelleen ja uudelleen saa rukouksen kautta voiton kiusauksesta, niin sen voima heikkenee.
Tällä tavalla ihminen siltä osin vähitellen eheytyy Jeesuksessa Kristuksessa.
Koittaa Jumalan lasten kirkkauden vapaus.

Otetaan toiseksi esimerkiksi kuolemanpelko.
Kuolemahan on varsinaisesti persoona.
Pelko kumpuaa syvistä perisynnin lähteistä.
Se voi kuristaa pelästynyttä sielua niin, ettei usko olevan mitään voimaa sitä vastaan.
Mutta nämäkin pelot Jeesus voitti ristillä, koska hän voitti Kuolemankin vallan Isän kuuliaisuudessa.
Kun hänen sielunsa oli siirtymässä biologisesta ruumiista ajan rajan yli, niin Jeesus sanoi:
”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.
” Kun mekin joskus Jeesuksen omina siirrymme ajasta ikuisuuteen,
niin Jeesus on meidän kanssamme silläkin hetkellä.
Hänen kädestä ei kukaan voi riistää hänen omiaan.
Tähän Jeesuksen voittoon ristillä mekin voimme vedota ja voittaa Kuoleman pelonkin.

Jeesus maksoi lunastushinnan Jumalalle, vaikka Adam oli myynyt maailman tottelemattomuutensa kautta Saatanan vallan alle.
Maailma palasi takaisin Kristukselle, synnittömälle ja kuuliaiselle,
toiselle Adamille, koska se alunperinkin oli hänen.

Ihminen voi palata ja tuleekin palata uudelleen ja uudelleen ”ristin juurelle” tehtyjen syntien tähden.
Tämä voi tapahtua myös ehtoollisessa tai julistetun evankeliumin ja julistetun synninpäästön avulla.
Julistaja vie kuulijan ristin juurelle eli Totuuteen ja Rakkauteen, Kristukseen.
Kuulija samaistuu kärsivään Jeesukseen Kristukseen eli on yhtä hänen kanssaan.
Kuulija on silloin armon äärellä ja tarvitaan vain armon vastaanottaminen armotarjouksen perusteella.
Ristin juurella Jeesuksen Kristuksen oma voi katsella Jeesuksen pyhiä kasvoja
vaikkapa Sanassa tai myös rukouksessa tai palvonnassa.
Silloin voi nähdä sielunsa silmillä ja myös kokea Jeesuksen todellisen mielenlaadun.
Tämä mielenlaatu on äärimmäisen nöyrä ja uhrautuvan rakkauden sävyttämä.
Myös siitä kuvastuu täydellinen kuuliaisuus Isää Jumalaa kohtaan, jopa hylättynä ja siitä huolimatta:
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”, Ps. 22.
Ihmeellinen Pojan mielenlaatu, että Isän hylkäämänäkin pitäytyy Isään!
Runnellun Ristin Miehen kasvoissa ja varsinkin katseessa näkyvät nämä kaikki.
Ihmispoloinen voi varsin todellisesti painaa päänsä veriseen ristiin ja tuntea Jeesuksen haavat.
Ihminen ristin juurella ikään kuin yhdistyy Jeesukseen Kristukseen ja oma kurjuus peittyy huojennukseen.
Jeesuksen verihaavoistakin virtaa todellisesti, kokemuksellisesti, lohdutusta taakoitetun
poloisen raukan sieluun niin, että ristin voi kokea parhaaksi paikaksi:
”Jeesus, sinun kanssasi minä voin kuolla, sinä olet juuri oikea, en huoli maailman valheellisesta elämästä mitään.”
Pojan tuntee erityisesti kuuliaisuudesta, nöyryydestä ja uhrautuvasta rakkaudesta.
Messias-profetioissa, esimerkiksi luvuissa Jes 42, Jes 50, Jes 52 ja Jes 53,
Jeesuksen mielenlaatu loistaa lukijalle kuin aurinko.
Profetiaa lukiessa Herra Jeesus tulee lähelle.
Myös virren 301 6. säkeistö henkilökohtaisella tavalla tuo Herran Jeesuksen läheiseksi:
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus.
Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen.
Näissä sanoissa laulaja puhuttelee Jeesusta henkilökohtaisesti sanalla sinun aivan kuin kanssaveljeään,
ystäväänsä, mutta kuitenkin tunnustaen hänen jumaluutensa.
Onko meillä uskallus Ristiinnaulittuun?

Millainen on Poika Isän Tykönä Taivaassa
Ylösnousemuksessa kuolleista Jeesus sai iankaikkisen taivaallisen ruumiin, joka ei ole tätä luomakuntaa.
Hän meni oman verensä kanssa taivaalliseen kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan kertakaikkisen syntien sovituksen
ja lunasti meidät lain kirouksesta ja pimeyden valtojen alta Jumalan lapsiksi ristin teollaan.
Hän on nyt korotettuna Isän oikealle puolelle Taivaassa kirkkaudessa, kunniassa ja kaikkivaltiudessa.
Hän on nyt kaiken Jumalan perinnön perillinen.
Hänen on myös Pyhä Henki, jonka hän vuodattaa omiinsa Isän tyköä Taivaasta.
Hän on myös omiensa Puolustaja Isän tykönä niin, ettei Saatana voi enää syyttää meitä Isän edessä vanhoista synneistämme.
Meidän ei enää tarvitse kokea niistä syyllisyyttä, koska hän on ne sovittanut.
Hän maksoi meidän velkamme ja me saamme olla vapaat.
Kun kertoo Taivaan Isälle syyttävän syyllisyytensä jossakin asiassa ja pyytää,
että hän ottaa sen pois Jeesuksen ansion tähden, niin hän tekee sen todellisesti.
Mielen valtaa lepo ja rauha siitä asiasta.
Myös sama tapahtuu, jos ääneen tunnustaa Jeesuksen sovituksen Golgatalla ja että hän on nyt korotettuna
Isän oikealla puolella Taivaassa, ja pyytää vapautusta syyllisyydestä.
Hän on myös meidän esirukoilijamme Isän tykönä ja valmistaa omilleen sijaa Taivaan kodissa.
Hän on kunnian Kuningas Jumalan Valtakunnassa.
Hänen on valtakunta, valta, voima ja kunnia.
Me voimme kiittää, kunnioittaa, ylistää ja palvoa häntä ikiomana kunnian kuninkaanamme.
Hän on myös profeetta, Se Profeetta, jonka Jumala ilmoitti Moosekselle.
Hän on myös meidän Hyvä Paimenemme.
Vaikka hän on Taivaassa, hän myös vaeltaa omiensa kanssa Hyvänä Paimenena.
Hänen naulojen lävistämät kätensä ovat ojennetut siunamaan ja parantamaan meidät.
Hän johdattaa meidät elämän veden lähteille, viheriäisille niityille.
Hän hallinnoi Jumalan valtakuntaa Pyhän Henkensä kautta.
Daavid kuvaa Herran läsnäoloa ja tukea hyvin,
Ps. 16,8: Minä pysyn aina lähellä Herraa.
Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.
Tämän Herran läsnäolon sekä hänen kanssaan vaeltamisen voi kokea.
Juuri niin kuin Daavid kuvaa, silloin voi kokea turvallisuutta ja kyvykkyyttä.
Silloin tietää, että persoona on lähellä kaikkine Jumalan ominaisuuksineen,
varsinkin Hyvänä Paimenena ja kaikkivoipana kunnian kuninkaana.
Hänestä huokuu käsittämättömän syvä rauha, mielen selkeys, nöyryys, armollisuus,
rakkaus, voima, kyvykkyys, lujuus ja kirkkaus.
Hän on mieleltään yhtäaikaa sekä Golgatalla että Taivaassa.
Nämä olotilat tai mielentilat ovat ikään kuin sisäkkäin, samanaikaisia.
Tähän liittyy myös rukous siten, että siinä voi kokea, että persoona eli Herra kuuntelee.
Rukous ei ole tyhjyyteen puhumista, vaan voi kokea, että rukous kuullaan.
Se tuo sydämen tyydytyksen rukouksessa ja rauhan rukoiltavan asian suhteen.
Silloin ei olekaan tärkeää, että rukousvastaus tulee heti.
Rukouksesta jää sisäinen varmuus sen toteutumisesta ajallaan.
Jumala laskee varmuuden siitä henkeemme.
Silloin ei ole tarvis pyörittää vimmatusti rukousmyllyä.
Sekä rukouksessa että muulloinkin voi myös kokea, että Herra seuraa.
Hän on lähellä ja tarkkailee, mikä tarkkailu ei ole kiusallista, vaan tuo turvaa.
Samalla hänestä huokuu rauhaa ja iloa.
Silloin tietää, että on Herran kädessä.
Näin voi tapahtua yölläkin, kun herää.
Aivan kuin jokin turvallinen, valoisa ja luja persoona olisi huoneessa tarkkaillen,
ei sanoen mitään, mutta ollen vaan läsnä koettavalla tavalla.
Tällaisena hetkenä voi myös kokea aistit erittäin tarkkoina.
Lutherin katekismuksessakin sanotaan, että Jumala ylläpitää kaikki aistit.
Daavidkin sanoi, Ps.16,7: Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua,
yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.

Millainen on Pyhä Henki
Tässä luvussa pohjustetaan Pyhän Hengen asiaa yleisesti ja sen jälkeen enemmän kokemuksellisesti.
Nikean uskontunnustus kertoo hyvin Pyhän Hengen roolin: Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa
kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Kaikki kokemus puhuu sen puolesta, että asia on näin kuin edellä sanotaan.
Kun Jeesus korotettiin Isän tykö, niin hän oli ja on Jumalan kaiken perinnön perillinen.
Hänellä on nyt valta, valtakunta, voima, kunnia, kirkkaus ja myös – Pyhä Henki lähtee hänestä.
Hän on yhtä Isän kanssa ja heillä on yhteinen Henki.
Jeesus sanoi, että Pyhä Henki ottaa hänen omastaan ja julistaa meille.
Jeesus myös lähettää Pyhän Henkensä Isän tyköä Taivaasta omiensa sydämiin, kuten hän lupasi.
Pyhä Henki on alisteinen Isälle ja Pojalle, mutta ei yksin niin.
Pyhä Henki toimii myös ”omaan lukuunsa”, vaikkakin täysin Isän ja Pojan mielen mukaisesti.
Tähän viittaa myös Nikean uskontunnustuksen kohta, jossa sanotaan:
jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Myöskin Apostolien teoissa on useita kohtia, joissa kerrotaan nimenomaan Pyhän Hengen olleen monessa tilanteessa puhumassa.
Myös Jeesus sanoi, että tiukan paikan tullen Pyhä Henki antaa oikeat sanat.
Pyhä Henkihän on myös Puolustaja.
Jeesus sanoi myös, että hän lähettää toisen Puolustajan olemaan meidän kanssamme ikuisesti.
Jeesus lähettää siis Pyhän Hengen Taivaasta sen jälkeen, kun hänet oli sinne korotettu.
Niinpä yksityisen uskovan tulisi korottaa Jeesus sydämessään Isän oikealle puolelle taivaaseen.
Ja myös ylistää ja palvoa häntä Vapahtajana ja Herrana.
Tällöin Jeesus kastaa tällaisen uskovan Pyhällä Hengellä ja tulella.
Tämä voi tapahtua myöhemmin uudelleen ja uudelleen, jolloin puhutaan Pyhällä Hengellä täyttymisestä.

Kaikilla Jeesuksen omilla, jotka ovat yhtä Jeesuksen Kristuksen kanssa ristin juurella, on Pyhä Henki.
Tämän kastettu saa myös, kun hänet on vesikastettu kristillisesti Jeesukseen Kristukseen.
Ainakin pois poikenneen syntien sovitus ja yhteyden uudistuminen tapahtuu ristin juurella.
Siinä Pyhä Henki näyttää, että synnit ovat Jeesuksen päällä ja että sovintoveri pyyhkii ne pois.
Mutta miksi voi lisäksi tapahtua Pyhän Hengen kaste, kuten Helluntaina tapahtui?
Urho Muroma vertasi uskovaa taloon, jossa Pyhä Henki saattaa olla vain kellarissa.
Hänet tulisi päästää koko talon Herraksi.
Pyhän Hengen kastekin on upotuskaste, kuten aikoinaan vesikaste Jordanissa.
Siinä Jeesuksen oma upotetaan kokonaan Pyhään Henkeen niin, että kuvaannollisesti ”jalat eivät yllä pohjaan”
eikä ole ”mitään, mistä pitää kiinni”.
Siinä henkilö on Jumalan armon ja rakkauden meressä tai virrassa kokonaan upoksissa.
Tämä ylenpalttinen rakkauden virta tulee ylhäältä henkilön ulkopuolelta häneen sisäiseen maailmaansa.
Se ei synny henkilön sisimmästä käsin, vaan tulee ylhäältä.
Sitä ei voi hallita ja se huuhtoo sielun syvimmätkin sopukat.
Se jättää pysyvän jälkensä koko sieluun.
Ehkä se on juuri sitä, mistä apostoli Paavali sanoi, Room 2:29:
. . . oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki.
Samalla Pyhä Henki jakaa armolahjoja tahtonsa mukaan.
Kuka saa mitäkin Pyhän Hengen armolahjoja.
Selvästi ja välittömästi havaittavia ovat esimerkiksi kielillä puhuminen ja profetoiminen.
On kuitenkin niinkin, että kielillä puhuminen ei välttämättä ole merkki Pyhästä Hengestä.
Jotkut muslimitkin puhuvat kielillä.
Se voi tottakai tietenkin olla merkki Pyhästä Hengestä ja näin yleensä onkin.
Pyhän Hengen kasteessa kyseessä ei missän tapauksessa ole vain tunnekokemus, joka tulee ja menee.
Myös voi sanoa, että Pyhän Hengen kaste ei ole tapahtuma, jota ei huomaisi.
Sen huomaa varmasti!
Jos joku ei ole varma asiasta, niin hän ei ole kokenut tätä kastetta.
Myöskin voi sanoa, että henkilö ei tule hengen hedelmiltään sen paremmaksi kasteen koettuaan.
Henkilö voi pahimmillaan olla hyvinkin lihallinen kristitty vaikka koko elämänsä,
jollei hän ole kilvoitellut ristin tiellä Jeesusta Kristusta seuraten.
Jeesus Kristus kastaa Pyhällä Hengellään niin, kuin Johannes Kastajakin sen sanoi.
Korotetun Jeesuksen Kristuksen ulkopuolella ei voi saada Pyhän Hengen kastetta.
Kun kristitty on Jeesuksen Kristuksen oma ja hänen Pyhällä Hengellään kastama,
niin hän voi vaeltaa Jeesuksen Kristuksen kanssa Pyhän Hengen johdatuksessa arkielämässään.

Jumalan Valtakuntaa Herra Jeesus hallitsee Pyhän Henkensä kautta.
Pyhän Hengen äänen tai johdatuksen voi tuntea sisimmässään.
Pyhää Henkeä on kuvattu kyyhkyseksi ja armon valkokyyhkyksi.
Tämä kuvaa häntä myös hyvin.
Pyhä Henki on lempeä, vieno, puhdas, vilpitön ja kirkas.
Hän on puolustaja, totuuden Henki, voima, opastaja sekä ilon ja virvoituksen tuoja.
Hänet voi helposti murehduttaa syntiä tekemällä.
Synti on juuri se, mikä peittää Pyhän Hengen äänen ja johdatuksen kokemisen.
Täytyy siis olla synnitön yhteys Kristukseen eli Kristuksessa, että Pyhä Henki pääsee toimimaan kunnolla.
Kun synti on pois pesty Jeesuksen sovintoverellä, niin Pyhä Henki voi toimia ”yksinkin”, omaan lukuunsa.
Henkilö voi kokea Pyhän Hengen erillisenä persoonana ja tämän voi sillä hetkellä tietää, että näin on.
Silloin häntä voi myös kiittää, kunnioittaa, ylistää ja palvoa Herrana samoin kuin ylösnoussutta
ja Taivaaseen korotettua Herraa Jeesusta Kristusta.
Pyhää Henkeä kuvataan Raamatussa (esimerkiksi Ilm.22) myös elämän veden virtana,
joka pulppuaa Isän Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta Taivaassa.
Tämä virta elävöittää kuolleen erämaan eli sielussa synnin peittämät ja kuolettamat alueet.
Jeesuskin huusi lehtimajan juhlassa, että, Joh.7: 37 Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan
ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!
38 Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan."
39 Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.
Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.
Myöskin Ilmestyskirja kuvaa elämän veden virtaa, Ilm.22:
1 Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
2 Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu.
Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.
Seurakunnassakin Pyhän Hengen virta voi elävöittää ja hoitaa rääkättyjä sieluja.
Profetian sanat tulevat Isän tyköä Jeesuksen omina sanoina ja Pyhän Hengen puhumina seurakunnalle.
Profetian sanat voivat kuulostaa Pyhän Hengen sanojen virralta.
Myös puhujan sanat voivat olla kuin sanojen virtaa Pyhässä Hengessä.
Joku on kertonutkin, että profeetta-sana tarkoittaisi: ”Lähde pulppuaa”.
Näin voi hyvinkin olla.
Englanninkielen sana propulsio (suihku, virtaus, työntövoima) lienee samaa sanajuurta.

Pyhä Henki johdattaa arkielämässä, kun on päivänsä rukouksessa tuonut Herralle tiettäväksi.
Jeesuksen Kristuksen omat vaeltavat Jumalan ennalta valmistamissa teoissa.
Tilanneratkaisut, toiminta ja sanat tulevat ikään kuin automaattisesti siten,
että vaeltaja itsekin saattaa ihmetellä, että miten tämä näin sopivasti meni.
Myöskin Pyhä Henki saattaa osoittaa Jumalan rakkauden näkökulmasta henkilöitä, jotka tarvitsevat apua.
Apu voi olla monenlaista: ystävällisiä rohkaisun sanoja, todistamista tai toiminnallista apua.
Pyhä Henki voi suorastaan kehottaa sisäisellä äänellä tekemään jotakin.
Jos on kuuliainen ja tekee, mitä Henki kehottaa, niin siitä tulee itsellekin suuri siunaus.
Se on hengellisen vapautumisen ja kasvun askel.
Sisäisestä kehotuksesta tietää kyllä, tuleeko se Hengeltä vai omista sielullisista lähteistä.
Yhtä selvästi se on tunnistettavissa kuin Pyhän Hengen antamat näyt ovat erilaisia verrattuina sielullisiin unikuviin.
Näitä Hengen selkeitä kehotuksia tulee Jeesuksen Kristuksen omalle silloin tällöin.
Ne ovat aina rakentavia joko omalta tai toisen kannalta.
Jos ne eivät olisi rakentavia, niin ne eivät olisi Jumalasta.
Pyhä henki antaa myös näkyjä eli ilmestyksiä.
Ne ovat laadultaan siis erilaisia kuin luonnolliset unikuvat ja ne erottuvat selkeästi niistä.
Ne ovat usein sillä tavalla vapauttavia, että jokin elämän asia näkyy niissä selkeänä ja aitona ilman,
että niitä samentavat vanhan Aadamin sumuverhot.
Seurauksena on parempi todellisuuden näkeminen tai tajuaminen niiltä osin.
Myös jokin näky voi antaa kutsumuksen johonkin tehtävään.
Tällainen kutsumus on voimakas motivaation ja voiman lähde.
Hengen mukaan vaeltaminen on juuri vaeltamista Jumalan Valtakunnassa.
On kuitenkin pidettävä varansa, ettei unohda Jeesusta Kristusta ja Raamatun Sanaa.
Ne ovat kuitenkin vankka ja välttämätön uskon perusta.
Maailmalla on ajan myötä esiintynyt sellaistakin kristillisyyttä, että juostaan vaan Hengen ilmiöiden
ja karismaattisuuden perässä ja unohdetaan muu.
Siinä ollaan pian tilanteessa, että seurataan vaan omia sielullisia mielijohteita muka Hengen ilmoituksina.
Pyhän Hengen ja Jumalan Valtakunnan asiat ovat mielestäni laiminlyötyjä opetuksessa ja julistuksessa.
Johtuuko se siitä, että Lutherilla oli painopiste sovituksessa, armossa, uskossa ja pyhityksessä
syntiä pois pannen, vai johtuuko se julistajista? Opetuksessa, julistuksessa ja vaelluksessa kaikkien Jumalan kolmen persoonan tulisi olla tasapainossa.
Ettei keskitytä vain Poikaan, tai vain Isään tai vain Pyhään Henkeen.

Lopuksi
Kun Jumala loi ihmisen, hän loi hänet omaksi kuvakseen.
Tämä tarkoittaa kolmiyhteistä Jumalaa eli Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Alkujaan ihminen kykeni olemaan yhteydessä Jumalaan kaikkien näiden kolmen persoonan kanssa samaan aikaan.
Mutta syntiinlankeemus peitti ja tahrasi kaiken.
Jeesus tuli palauttamaan ennalleen tämän yhteyden kaikkien kolmen persoonan osalta.
Miksi sitten tämä yhteys ei ole aina todellistunut uskovien kohdalla kuin vain heikosti, jos ollenkaan?
Usein sanotaan, että nyt kaikki on vajavaista, mutta kerran kirkkaudessa kaikki on täydellistä.
Näin onkin, mutta sitä ei voi pitää verukkeena hengelliselle laiskuudelle ja puolinaisuudelle.
Yritän eritellä tilannetta tässä.
Kuinkahan moni kristitty on todellisesti Jeesuksen oma eli yhdistynyt sydänjuuriaan myöten hänen kanssaan ”ristin juurella”?
Kuinka monelle krititylle Jeesus on kaikkein rakkain, yli kaiken muun? Elämän kirjahan on Jeesuksen veressä ja haavoissa.
Jos näin ei ole, niin onko kristitty kuin Laodikean seurakunta, haalea, vaikka luulee olevansa hengellisesti rikas?
Onko Jeesuksen oma korottanut sydämessään Herran Jeesuksen Isän oikealle puolelle Taivaassa
kunniaan, kirkkauteen ja kaikkivaltiuteen?
Kiittääkö, kunnioittaako, ylistääkö ja palvooko hän Herraa Jeesusta tällaisena todellisesti sydämellään, suullaan ja elämällään?
Jos nämä kaksi asiaa ovat kunnossa, niin Herra Jeesus aivan varmasti kastaa omansa Pyhällä Hengellään ja varustaa palveluksen työhön.
Julistetaanko seurakunnissa koko evankeliumia niin kuin julistaa tulee, Pyhässä Hengessä ja Totuudessa?
Onko Isä ja Poika ja Pyhä Henki sekä Jumalan Valtakunnan asiat opissa ja
julistuksessa hyvässä suhteessa ja tasapainossa keskenään.
Onko opetus ja julistuskin lähinnä järkeisteologian luennointia? Tarvitaan julistusta Jeesuksesta Kristuksesta,
jossa julistetaan lakia ja evankeliumia, jolloin kuulija kuljetetaan Golgatan kautta
ylösnousemukseen ja Taivaaseen korotukseen niin, että syntiset kääntyvät, ottavat vastaan evankeliumin,
saavat synnit anteeksi ja sitoutuvat Jeesukseen Kristukseen.
Kuka julistaja viitsii vaivautua tähän, koska se haastaa lujasti?
Julistaja joutuu panemaan itsensä kokonaan likoon ja joutuu varmasti Paholaisen hyökkäysten kohteeksi tavalla tai toisella.
”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta”, sanoi Paavali.
Myös hän sanoi, että ”sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”.
Miksi kristityn antama Jeesuksen Kristuksen todistus elämän tilanteissa on heikko, voimaton, pelokas ja joskus mitään sanomaton?
Ehkä hän ei ole koskaan kunnolla kuullut koko evankeliumia.
Ehkä Pyhän Hengen voima puuttuu.
Silloin vanhassa Aadamissa olevat pelot saavat valtaa, koska ei ole vastavoimaa.
Pyhä Henki on ainakin yksi merkittävä vastaus todistusongelmaan.
Ajatellaan vaikkapa apostoleita.
He olivat lukittujen ovien takana pelokkaina, kunnes Helluntaina tapahtui Pyhän Hengen vuodatus.
He ryntäsivät ulos ovista ja ikkunoista ja Pietari varmaan saranain puolelta.
Heti tuli 3000 henkeä uskoon Pietarin puheen ansiosta.
Raamattuopiston perustajan Urho Muroman puheesta kuulee heti, että hän oli Pyhällä Hengellä kastettu.
Siinä on Pyhän Hengen antama vakuuttavuus ja voima.

Kristittynä vaeltaminen ei ole tai ei ainakaan saisi olla epätietoisuudessa vaeltamista.
Täytyy olla mukana myös kokemuksia Jumalan kolmesta persoonasta, iankaikkisen elämän toivo sydämessä
(Kristuksen sisällinen tunto) sekä kokemusta vaelluksesta Jeesuksen omana Hengen johdatuksessa.
Jollei näitä ole, niin epäilen kyllä kristillisyyden olevan melkoisen kuivaa pakkopullaa.
Mutta on lohdullista aina tietää, että ”jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan”
kaikki Taivaan aarteet Jeesuksessa Kristuksessa.
* * * * *