Artikkelin jälkeen voi itse kukin kirjoittaa kommenttiviestin.
Toivottavia ovat kommentit, jotka koskevat artikkelin sisällön parantelua.
Voit kommentoida joko artikkelia tai toisen kirjoittamaa viestiä.
Voit myös "tykätä, ylöspeukuttaa" tai "ei tykätä, alaspeukuttaa" toisen viestiä.
Peukutus tapahtuu klikkaamalla ylös-väkästä tai alas-väkästä.

JUTTU ON ENSIMMÄINEN VERSIO JA TOIVON, ETTÄ KUKIN EHDOTTAA TÄYDENTÄVIÄ ASIOITA.
TOIVOTTAVASTI AINAKIN VASTA-ALKAJAT SAAVAT UUSIA AJATUKSIA TEKSTISTÄ.

RIISTAN HOITOA JA HYÖDYNTÄMISTÄ

Tavoitteita riistan hoidossa ovat mm. seuraavat: Toimenpiteitä edellisten tavoitteiden saavuttamiseksi ovat mm. seuraavat:
Nuolukivipaalujen pystyttäminen
Kuvassa alla on esimerkki nuolukivestä merkkiä Milka, mikä lienee suomalainen. Useat verkkokaupat ja rautakaupat myyvät nuolukiviä, myös Milkaa. Tämän paino on 10 kg ja hinta noin 6 €. Keskellä on 2,5 cm reikä, jonka läpi voi pujottaa köyden tai tapin tai tangon. Nuolukivi on tärkeä suolojen lähde hirvieläimille ympäri vuoden, koska ne eivät saa suolaa luonnosta. Nuolukivi on riistalle tai kotieläimille tarkoitettu mineraaleja, suoloja, hivenaineita ja vitamiineja sisältävä "kivi" eli tavallisesti kuutionmuotinen suolakappale. Nuolukiven mineraalit nopeuttavat hirvieläinten sarvien kasvua. Varsinkin talvella nuolukivet ovat tärkeitä, koska eläimet eivät saa silloin suoloja luonnosta. Muutoin ne saattavat hakeutua teille esimerkiksi nuolemaan tiesuolaa, jos tieosuudelle levitetään talvella suolaa. Eläin saa kiven sisältämiä aineita nuolemalla, josta kiven nimikin tulee.

Milka-kivi sisältää: Ruokasuola (natriumkloridi), kalsiumkarbonaatti, magnesiumoksidi, hivenaineseosta. Nuolukivi täytyy sijoittaa sopivalle korkeudelle eli 1-1,5 m korkeudelle. Metsäkauriille ja valkohäntäpeuralle sopiva korkeus lienee noin metri ja hirvelle voi olla korkeammalla. Kivi täytyy sijoittaa sateensuojaan esimerkiksi syöttölavan reunalle räystään alle tai oman kattolevyn alle. Muutoin sadevesi liuottaa sen vähitellen olemattomiin. Kiven voi laittaa riippumaan köydestä, seipään nokkaan tai kiinnittää lankkuun tapilla. Paalun sijoituspaikka on hyvä olla pellon reuna tai muu aukea, jotta esimerkiksi metsäkauriilla on etumatkaa metsästä ryntäävn tai puusta vaanivan ilveksen tai ahman suhteen.

Syöttöpaikkojen rakentaminen ja käyttö
Vuoden mittaan metsästystä ja kannanhoitoa tukevaa toimintaa ovat nuolukivien, syöttöpaikkojen, jahtitornien ja riistapeltojen rakentaminen ja ylläpito jahtialueella. Rakenteen sijoituspaikan tulee olla etäällä liikennöidyiltä teiltä, jotta eläimet pysyvät poissa aiheuttamasta kolareita. Myöskin niillä voidaan ohjata hirviä kauemmas taimikoista. Nämä paikat totuttavat hirvieläimet, hirvet, kauriit ja valkohäntäpeurat, pysyttelemään samalla alueella. Hirvieläimet ovat, ainakin naaraat, jonkin verran paikkauskollisia. Lisäksi syöttö- ja nuolukivipaikat voidaan sijoittaa asuintaloista etäiselle alueelle.

Hirvieläimet tarvitsevat lisäruokaa varsinkin talvella voidakseen paremmin. Paksun lumen aikaan varsinkin metsäkauriit ja ehkä myös valkohäntäpeurat ovat vaarassa menehtyä. Ruokana eläimille voidaan syöttää seuraavia: jyvinä kaura, ohra, rehuherne, omena, vihermassana herne, apila ja nurmi. Metsäkauris on tuottoisa riistaeläin, koska se lisääntyy nopeasti hyvissä olosuhteissa. Hyvät olosuhteet ovat ne, joissa ruokaa on saatavissa varsinkin talvella ja joissa sudet ja ilvekset ovat kaukana. Se ei myöskään ole pienen kokonsa takia liikenteelle niin vaarallinen, kuin ovat hirvi, metäpeura ja valkohäntäpeura. Tiettävästi ne eivät aiheuta paljoa haittaa pelloilla ja taimikoissa, varsinkin jos niitä ruokitaan etäisillä syöttölavoilla. Syöttölavan oikeaan reunaan vesikaton alle voidaan ripustaa narulla nuolukivi niin alas, että metsäkauriskin ulottuu siihen.

Kuvassa alla on yksi malli syöttölavasta. Se on hyvä sijoittaa avonaiselle paikalle, esimerkiksi pellon reuna-alueelle, mutta ei metsän siimekseen. Muutoin Ilves ja ahma saavat liian hyvän väijymispaikan ja eläimet eivät saa etumatkaa pakoon. Ilveksiä on Suomessa yli 2 000 kpl ja ahmoja noin 400 kpl, siis llves on suurempi uhka hirvieläimille. Syöttölava on hyvä olla avoinainen molemmilta pitkiltä sivuilta, edestä ja takaa sallien syönnin molemmilta puolilta. Mitoitus on sellainen, että kaikki hirvieläimet pystyvät syömään lavalta. Pituus=150cm, leveys=100cm, korkeus=etu 140cm, taka 130cm. Syöttösammioita mahtuu neljä, joiden koko noin 20x30x70cm3 eli noin 40 litraa. Ne voi käydä ajoittain täyttämässä tai tuoda aina täytetyt tilalle.

Jahtitornien rakentaminen ja käyttö
Rakennettu jahtitorni on yksinkertainen, mutta tehokas tuliasema. Niitä yleensä käytetään metsästysalueilla melko paljon. Jahtitorni tekee mahdolliseksi myös kyttäysjahdin ilman koiraa. Sopiva sijoituspaikka on laajan alueen reunalla, kuten suo, pelto, vesistön ranta tai hakkuuaukea. Niissä on myös kaiteita, jotka antavat hyvän tuen aseelle. Kaide voi olla noin metrin korkeudella ja kiertäen lähes koko lavan, paitsi sisääntuloaukossa. Sisääntuloaukko on sijoitettuna sille puolelle, mistä hirvieläinei todennäköisesti tule tai on sankka metsä takana. Lavalla keskelle voi laittaa jakkaramainen istuimen, jolloin voi samalla istumalla kääntyä joka suuntaan. Istuma-asento sallii pitkäaikaisen paikallaan olon väsymättä sekä kaide sallii vakaan tähtäyksen ja ammunnan kauas.

Koska hirvieläinkin näkee lavalle kaukaa, niin siellä on tarpeen olla liikkumatta ainakin eläimen lähestyessä. Toisaalta, hirvieläin ei osaa odottaa uhkaa korkealta, joten ollen liikkumatta lavalla eläin voi mennä vaikka vierestä ohi. Tornista hieman alaviistoon ampuminen lisää myös turvallisuutta ampumasektorilla, koska hutiluoti osuu aiemmin maahan. Mikäli lavatornia käytetään syöttöpaikan yhteydessä kyttäysjahtiin, niin siinä on hyvä olla yläosassa suojalevyt eteen ja sivuille. Metsä ja suojalevyt estävät pienen liikkeen näkymistä ja myös jonkin verran äänien ja hajujen kulkeutumista eläimen luokse. Tosin tuulen suunta ei saisi olla syöttöpaikalle päin, muutoin on turha mennä jahtiin hajujen takia. Samoin tornitasoa hieman leveämpi vesikatto on säiden takia hyödyllinen. Kaide on kaksinkertainen edessä, jotta siihen voi laittaa vaikkapa hiekkapussin vakaaksi alustaksi aseelle. Jahtitornia voi käyttää myös valokuvien ja videoiden ottoon, esimerkiksi vierailevat metsästäjät voivat näin tehdä.


Nuolukivi Milka
Nuolukivipaalu

Hurvieläinten syöttölava
Jahtitorni

Kyttäysjahti hyödyllisenä metsästysmuotona
Tällainen jahtimuoto on monella tapaa suositeltavaa sekä metsästyksen että kannanhoidon näkökulmasta. Lisäksi se on riistanhoitopiirien taholla jopa suositeltavaa. Jos esimerkiksi syöttölavan lähelle sijoitetaan kyttäyspaikka, kun jahtitorni, niin ampumasuunnan voi valita turvalliseen suuntaan. Kyttäyspartiot hirvijahdissa voisivat koostua kukin 2 henkilöstä, jotka toimivat hirvieläinjahdin lukuun ja luovuttavat saaliit jahdille. Jos on perustettu riistapelto, niin sen reuna-alue on hyvä paikka nuolukivelle. Syöttöpaikalle ja jahtitornille parempi paikka ehkä olisi pellon reuna etäämpänä, etteivät ruokapaikat kilpaile keskenään. Jahtitornia voi käyttää myös kyttäyspaikkana. Jos jahtitorni on metsän siimeksessä, niin linjan syöttöpaikalle ei tarvitse olla laaja tai voi jättää etualalle puita näkösuojaksi.

Kyttäysjahdissa jahtitornista esimerkiksi syöttöpaikalla on hyviä puolia: Saalistus ei mene yli määrärajojen, koska riistanhoitopiiri ja metsästysseura asettavat saaliskiintiöt. Tärkeää olisi, että metsästäjäkohtaisia saaliskiintiöitä noudatetaan, ettei esiinny ryöstömetsästystä. Hirvieläimiä voidaan metsästää kyttäysjahtina jopa ilman syöttöpaikkaa, jos käytetään houkutusääniä.


Kauriin ja Valkohäntäpeuran houkuttimet
Hirven houkutin

Vasemmalla metsäkauriin houkutin. Tämä päästää puristettessa melko korkean vingahduksen. Oikealla valkohäntäpeurapukin houkutin. Tämä päästää matalan mörinän. Oikealla on hirven houkutintorvi. Torvi suuntaa äänen ja samalla hieman madaltaa sitä. Hirven luontainen houkutusääni on matalahko. Se voi olla lyhyt tai naaraalla pitkä.

Riistapeltojen muodostaminen hirvieläimille, kanalinnuille ja muillekin eläimille
Riistapellossa tulee olla kaksi sopivaa kasvilajia: viljat (kaura, ruis, ohra, vehnä), tattari, auringonkukka, öljypellava, herne, rypsi, rapsi, sinappi, rehukaali, rehurapsi, öljyretikka, rehujuurikas, naatti-nauris, turnipsi, heinäkasvit ja apila. Heinäkasvien ja apilan mukana pitää aina olla myös jokin yksivuotinen kasvi. Hirvieläimille hyvin sopivia kasvilajeja ovat esimerkiksi rehukaali, turnipsi, ruis, kaura, härkäpapu ja herne. Riistapelto täytyy jättää niittämättä talveksi, jotta silloinkin eläimet voivat vierailla niillä. Esimerkiksi peltopyyt kaivautuvat riistapellon karheikkoon suojaan kanahaukoilta ja myös kylmältä. EU-tuet ovat riistapellolla suurempia per hehtaari kuin esimerkiksi nurmella. Pienikin peltolohko auttaa riistaeläimiä ja lintuja.

Vesikosteikkojen rakentaminen vesilinnuille
Kosteikon voi helpoimmin perustaa joen tai puron varrelle matalalle rantaniitylle sopivasti patoamalla ja tulo-ojan kaivamisella. Alueelle voi myös kaivaa madollisimman laaajan, vaikkakin matalan lammen, jossa olisi vettä läpi kesän. Matalaan lampeen muodostuu nopeasti vesikasvillisuutta. Hauet voi pitää ulkona alueelta tulo-ojan suulla olevalla kanaverkolla. Laajan vesikosteikon saisi aikaan entisen turvesuon alueesta, koska turvetuotanto ajan myötä loppuu ja pohja on usein alempana kuin lähellä olevan vesistön pinta, tai alueelle voi tihkua pohjavettä. Jotta vesilinnut saisivat turvallisen pesimis- ja olemisalan kosteikosta, niin villiminkit tulisi metsästää tarkasti pois alueelta koiran kanssa ja loukkupyyntinä. Kosteikon rakentamiseen ja ylläpitoon saa rahallista tukea.

Ajokoirajahdit eri riistaeläinten metsästyksessä
Hirveä kannattaa metsästää koirajahtina, koska se on riittävän iso saalis ja liikkuu tunnetulla tavalla. Se on riittävän iso maali, jotta voi osua sen liikkeelläkin ollessa. Hirvijahdissa isolla jahtiporualla on merkitystä, että hirvi saadaan ympäröityä passiketjuilla. Myös hirvijahdissa on tärkeää tuntea alueella hirvien tyypilliset kulkureitit, hirven käyttäytyminen, aistien ominaisuudet ja jahtitaktiikka.

Usein jahdissa joudutaan ampumaan liikkuvaan maaliin, mikä asettaa vaatimuksia sellaiselle ampumataidolle. Tällöinkin luonnon suoma tuki aseelle, kuten puunruno tms., auttaa laukauksen tarkkuudessa sekä lisää tarkkaa ampumaetäisyyttä. Metsäpeura ja valkohäntäpeura joissain tapauksissa soveltuvat myös jahtina metsästettäviksi. Metsäpeurat laumautuvat loppusyksyllä ja ovat melko kesyjä ruokaillen laumana etäisillä nurmi- ja sänkipelloilla. Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin ajossa koiran tulisi olla pieni, esimerkisi mäyräkoira, jota eläin ei suin päin pakene. Metsäpeuralauman lähelle noin 100m päähän pääsee helposti, mikä matka sallii tarkan ampumisen tuelta. Tällöin ei välttämättä tarvita ajokoiraa. Tosin metsäpeuralupia mynnetään hyvin niukasti.

Koira on tehokas myös metsästettäessä kanalintuja, kettuja, jäniksiä, supikoiria, näätiä ja villiminkkejä. Poikeustapauksissa on voitu saada myös suden ja karhun kaatolupia. Ainakaan susia ei kannata jahdata ajokoirien kanssa, jos haluaa koiransa elävänä ulos jahdista.

Loukku- ja narupyynti soveltuville haittaeläimille Erityisesti näätien ja villiminkkien pyynti tapahtuu kätevästi niille tehdyillä loukuilla. Taritsee vain käydä kokemassa muutaman päivän välein. Talvella pakkanen säilöö ne siten, että turkkikaan ei mene pilalle. Alla on eräs tehokas näätäloukku, joka soveltuu myös villiminkille. Kuvan loukussa kattolevy on irrotettu. Loukun toisessa päädyssä on kolme 8cm reikää ja toisessa päässä verkko. Loukku on hetitappava näädälle ja muille eläimille vaaraton. Kyseisen mallisen loukun voi itsekin valmistaa, jos saa jostain kyseisiä rautoja. Ainakin muita rautoja on saatavilla. Näädän ja minkin turkki kannattaa talviaikaan aina nylkeä ja vaikkapa myydä. Näädän liha on ihmisellekin syötävää ja ainakin sen voi syöttää koiralle.

Jalkanarua voi käyttää kettuja pyydystettäessä. Se pitäisi kokea ainakin kerran vuorokaudessa. Tämä perustuu siihen, että kettu lumen aikana mielellään kulkee aina samaa polkuaan.


Näätä- ja minkkiloukku mallia: Jalmarin laatikkorauta.

Maltillisten saaliskiintiöiden asettaminen metsästysseuralle ja metsästäjää kohden
Riistakeskus myöntää tietyn määrän kaatolupia metsästysyhdistyksille eri hirvieläimille. Riistakeskuksella on osapuilleen tiedossa hirvieläinten ja suurpetojen kantojen koot eri alueilla. Metsästysyhdistykset hakevat vuosittain pyyntiluvat Riistakeskukselta. Tämän lisäksi metsästysyhdistys voi asettaa omia kiintiöitä ja lisäksi metsästäjäkohtaisia kiintiöitä. Etelä- ja Lounais-Suomessa esimerkiksi valkohäntäpeurojen kannat ovat niin runsaat, että yhdistysten hakemat kaatoluvat hyväksytään sellaisinaan.

Metsäkauriin saaliskiintiölle ei tarvitse hakea lupaa, mutta metsästysyhdistys voi asettaa kokonais- ja metsästäjäkohtaisen kiintiön. Metsäkauriista täytyy kuitenkin tehdä saalisilmoitus omariistaan. Valkohäntäpeuran kannat ovat keskisessä ja Pohjois-Suomessa vielä matalat. Niillä alueilla kaikilla tasoilla on hyvä olla harkitut kiintiöt siltä pohjalta, että kannat kasvaisivat. Metsäkauriin kanta on jo hyvä niin, että maltillinen metsästys on mahdollista. Metsäkauris on tuottoisa riistaeläin, koska se lisääntyy tehokkaasti. Lisäksi se on melko haitaton liikenteessä sekä maa- ja metsätaloudelle. Kauriin kantaa on mahdollista lisätä ruuan talvisyötöllä sekä ”ajamalla” suurpedot sudet, ahmat ja ilvekset pois alueelta. Myös ketut voivat verottaa kauriin vasoja.

Syksyn 2021 ja talven jahdeissa on käytössä 41 631 hirven, 77 881 valkohäntäpeuran, 507 kuusipeuran ja 18 metsäpeuran pyyntilupaa. Yhdellä pyyntiluvalla saa kaataa yleensä yhden aikuisen tai kaksi vasaa. Vuoteen 2020 nähden hirven pyyntilupamäärä pienentyi koko maassa noin viisi prosenttia. Luonnonvarakeskuksen tuottaman arvion mukaan hirvikanta pienentyi viime kauden metsästyksellä noin 10,6 prosenttia ja oli metsästyskauden jälkeen noin 82 100 hirveä. Hirvitalousalueille asetetut tavoitteet tähtäävät koko maassa 70 000 - 86 000 yksilön talvikantaan. Viime syksyn metsästyksessä saatiin saaliiksi 49 131 hirveä ja pyyntiluvista käytettiin noin 80 prosenttia.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen valkohäntäpeurakanta oli kauden 2021 metsästyksen jälkeen noin 125 000 kpl. Kanta kasvoi edellisvuodesta noin 15 %. Viimeisellä metsästyskaudella saaliiksi saatiin noin 70 000 valkohäntäpeuraa. Peurakanta keskittyy voimakkaasti Varsinais-Suomen, Satakunnan, Uudenmaan sekä Etelä- ja Pohjois-Hämeen riistakeskusalueille. Valkohäntäpeura on hiljalleen leviämässä kohti pohjoista varsinkin Länsi-Suomessa, jossa talvet ovat melko vähälumisia.

Hirvieläimen kannanhoidollisesti järkevä valinta metsästystilanteessa
Riistakeskus antaa ohjausta siihen, millaisia eläinyksilöitä tulee suosia ampumatilanteessa. Hirvieläinten kohdalla etusijalla ovat uroshirvistä vanhat jättäen nuorehkot rauhaan sekä vasat. Nuorehkot uroshirvet, 2½ – 5½ vuoden ikäiset, on siis hyvä jättää rauhaan. Ikä näkyy osapuilleen sarvipiikkien määrässä: hankosarvisilla 3-8 piikkiä ja lapiosarvisilla 6-12 piikkiä.

Metsäkauriilla ja valkohäntäpeuralla pukit ja vasat ovat ensisijaisia saaliita. Emoa vasojen kanssa ei saa ampua, etteivät vasat jää vaille huolenpitoa ja ”opetusta”. Näillä säännöillä pyritään varmistamaan korkea syntyvyys eläinkannassa ja samalla hyvä lihantuotto. Hirvi- ja peurajahti on tuottanut metsästyskaudella syksy 2021-talvi 2022 noin 10 miljoonaa kiloa lihaa. Tästä hirven osuus on noin kaksi kolmasosaa, tosin valkohäntäpeuran lihantuotto-osuus on kasvamassa. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan hirvitalousalueilla tavoitellaan hirvitiheyttä 3,0 – 3,5 hirveä/ 1000 ha. Tavoiteltava hirvikanta olisi 13 500 ha alueella noin 40-45 hirveä. Tavoiteltava naaraiden osuus hirvikannassa on noin 1,5 yksilöä yhtä urosta kohti ja metsästyksen jälkeen jäävään kantaan on tavoitteena jättää 20-30 prosenttia vasoja.

Kootut yhteisjahdit haittaeläinten ja vieraslajien vähentämiseksi
Muulle riistalle selkeitä haittaeläimiä ja samalla vieraslajeja ovat supikoira ja villiminkki. Supikoira tuhoaa kanalintujen pesiä ja pesueita ja villiminkki vesilintujen vastaavia. Lisäksi perinteisiä haittaeläimiä varsinkin kanalinnuille ovat kettu ja näätä. Lisäksi kettu saa saaliikseen myös metsäkauriin pieniä vasoja sekä jäniksiä. Supikoiraa voi metsästää myös verkkoloukulla ja näätää sekä minkkiä omalla loukullaan. Näiden lisäksi aktiivinen ajokoirametsästys on tehokasta. Jahteja suorittavat 3-4 miehen ja naisen partiot ajokoiran ja haulikon kanssa. Haulikkorihla on myös kätevä ase tällaisessa jahdissa; voi ampua lähelle haulikolla ja kauemmas rihlakiväärillä.

Metsästysyhdistys voi järjestää myös koottuja jahteja, jolloin alue jaetaan osiin partioille. Kohde-eläiminä voisivat olla samalla kertaa ketut, supikoirat ja näädät, ja vaikkapa myös villiminkit. Jos vaikka kettu menee menojaan, niin sillä on vastassa seuraava partio. Partioiden alueiden on hyvä olla melko laajoja eli alueita vähän, jotta on turvallista tilaa toimia. Koko metsästysyhdistyksen samanaikainen jahti voi muodostua myös seuralliseksi tapahtumaksi. Etelä-Suomessa tiedetään näitä järjestettävän erityisesti runsaan supikoirakannan rajoittamiseksi. Etelä-Suomessa ei supikoirien takia juurikaan esiinny kanalintuja.

HYVÄLLÄ KANNANHOIDOLLA SAALISMÄÄRÄT VOIVAT KASVAA MERKITTÄVÄSTI.